Tekoturkistuohtumus

Lienee sanomattakin melko selvää, että kuolleisiin eläimiin verhoutuminen on minusta melko hyytävää. En keksi pompöösimpää tapaa alleviivata täysin turhaa kärsimystä, kuin kääräisemällä nyljetty, häkissä lyhyen elämänsä virunut minkki hupun tai hihan reunaan. Kyllä, reunaan. Valtaosa turkiksista todellakin menee vain vaatteiden koristeiksi, eikä niiden tarkoitus ole suinkaan pitää käyttäjäänsä lämpimänä. Sitä paitsi, jos kokoturkiksen ensisijainen tarkoitus olisi muka turkismummojen argumenttien mukaisesti lämmittää, niin miksi, oi miksi ne karvat on sijoitettu vaatteen ulko- eikä sisäpuolelle?


Mutta entäpä tekoturkikset, mitä mieltä niistä tulisi olla? 


Feikkiturkis ei vetoa omaan estetiikan tajuuni, enkä siis ole koskaan harkinnutkaan minkään tekoturkisttuotteen ostamista. Onhan materiaali, joka tarkoitus on näyttää kuolleen eläimen karvoitukselta melko kieroa. Ja mitä jos joku vaikkapa näkisi päälläni tekoturkista, viehättyisi, ja saisi siitä inspiraation ostaa oikeaa turkista? Tällöin olisin välillisesti innostanut jonkun ostamaan turkistuotteen. Kauhea ajatus. 


Toisaalta, jos eläimen karvan näköinen tuote sattuu miellyttämään silmää, on tietysti paljon parempi ostaa tekotuote kuin nyljetyn eläimen karvasta tehty vaate tai asuste. Synteettisen kuidun valmistaminen on pieni paha vaikkapa turkistuotannon aiheuttamiin ympäristöongelmiin verrattuna. Niistä pieniin häkkeihin ahdetuista stressaantuneista eläimistä nyt puhumattakaan.

Näyttääpä hauskalta koko elämän asuinpaikalta. (Kuva: Animalian sivut)

Sain tekoturkispohdintani päätökseen selatessani turkistuottajien Turkistalous-lehteä (kyllä, Eduskuntaan tulee sellaisiakin). Kyseisestä lehdestä todennäköisesti ammentaisi kevyesti materiaalia koko loppuelämäni pöyristelytarpeiksi, mutta ehkä on parempi jättää se nylkysesonki-intoiluineen kaikkineen suurimmaksi osaksi omaan alhaiseen arvoonsa.


Lehden yhdessä kolumnissa iloittiin ääneen tekoturkisten muodikkuudesta ja kehotettiin ostamaan paremman puutteessa feikkiä. Feikkiturkiksenkin lisääntyminen katukuvassa näet lisää turkistuottajien mukaan myös oikeiden turkisten trendikkyyttä ja siten kysyntää. Turkisten käytön ja lihan syönnin lisääntyminen yritettiin myös kytkeä jonkin kummallisen ajatusketjun kautta "luonnollisemman" elämäntavan paluuseen. Sillä ei liene merkitystä, etteivät tuotannon kohteena olevat eläimet pääse koskaan elämään millään tavalla luonnonmukaiseksi määriteltävää elämää.


Kirjoitus ratkaisi osaltani pohdinnan. Tekominkkikin on alkanut ällöttää. Jos eläimiä pienissä häkeissä pitävän tuotannon tukeminen on luonnollista, julistaudun mielelläni epäluonnollisen elämäntavan ystäväksi.

Tasa-arvoinen avioliittolaki hivuttautuu eteenpäin

Enpä olisi ihan heti uskonut hehkuttavani keskustalaista kansanedustajaa blogissani, tai missään muuallakaan. 

Mutta mutta: Hesarin mukaan Antti Kaikkonen on ensimmäisenä Keskustan kansanedustajana allekirjoittanut aloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Mahtavaa!

Nimiä aloitteeseen on ehditty kerätä jo kesästä asti. Kuitenkaan kukaan oppositiopuolueista ei Kaikkosta ennen ollut uskaltautunut aloitetta allekirjoittamaan. Tai no, eipä allekirjoittajia löydy Kristillisdemokraateistakaan, mutta se lienee sanomattakin selvää. KD:n ansiostahan aloitteeseen ylipäätään nimiä kerätään. Hauskaa ironiaa on, että Kristillisdemokraateista johtuen aloite saa nyt paljon enemmän huomiota kuin se pelkkänä hallituksen esityksenä saisi. Menkää vain sinne perinteiden taakse piiloon, ja pysykää siellä.

Ylen vaalikoneessa on vastannut moni Keskustan ja Perussuomalaisten sittemmin valittu kansanedustaja, joka on ollut samaa tai jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa, jonka mukaan homopareille kuuluu samat oikeudet kuin heteropareillekin. Ja jottei jäisi epäselväksi, ketkä nämä kansanedustajat tarkalleen ottaen olivat, tässä nimilista: Mari Kiviniemi, Paula Lehtomäki, Antti Kaikkonen, Arja Juvonen, Annika Saarikko, Maria Lohela, Anne Louhelainen, Reijo Tossavainen, Kimmo Tiilikainen, Kaj Turunen, Katri Komi, Markku Rossi, Maria Tolppanen, Tuomo Puumala, Anne Kalmari, Kauko Tuupainen, Pirkko Mattila ja Timo Korhonen. Joista nyt jopa yksi on uskaltautunut olemaan kanssaan samaa mieltä vaalien jälkeenkin.


Keskustan nettisivuilla mainostetaan, että

"Keskusta on arvopuolue. Korostamme jokaisen ihmisarvon tunnustavaa, ihmisten erilaisuuden hyväksyvää ja ihmisten yhteistyötä vaalivaa moniarvoisuutta sekä suvaitsevaisuutta. Meille tärkeitä asioita ovat inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus, työnteko ja yrittäjyys sekä yhteisvastuu ja tasa-arvo."  

Nyt jos koskaan on aika olla sanojensa mittainen. Kun Antti Kaikkonen on nyt vihdoin murtanut jään sopii toivoa, että useampikin keskustalaisista tasa-arvoa kunnioittavista kansanedustajista rohkaistuu aloitteen allekirjoittamaan. Ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä on asiana aivan liian tärkeä pelkäksi poliittiseksi pelinappulaksi. 

Epäröivien puolueiden monet kansanedustajat ovat korostaneet sitä, että lakialoite on ennen kaikkea omantunnon kysymys. Toivottavasti kansanaedustajat myös tekevät omatuntonsa mukaisen päätöksen, eivätkä taivu ajattelemaan puoluekuria tai typistä aloitetta hallitus - oppositio -taisteluna. Vaalikoneiden mukaan eduskunnassa kuitenkin on enemmistö ihmisten tasa-arvoisuuteen uskovia kansanedustajia, ja heitä on kristillisdemokraatteja lukuunottamatta kaikkien eduskuntaryhmien jäsenissä. Miksi ylipäätään haluta kansanedustajaksi, jos ei ole tarpeen tullen valmis toimimaan arvojensa mukaan?

Muissa Pohjoismaissa laki kohtelee ihmisiä jo tasa-arvoisesti riippumatta siitä, minkälaisia elimiä tämän tai kumppaninsa jalkovälissä sattuu olemaan. Otetaan mekin askel eteenpäin.

Kuva: Weheartit 

PS. Jottei jäisi epäselväksi, niin mainittakoon, että kirkko mielipiteineen ei edelleenkään liity asiaan yhtään mitenkään. Luterilainen kirkko, kuten kaikki muutkin uskonnolliset yhdyskunnat, on vastaisuudessakin ihan vapaa valitsemaan kenet vihkii ja kenet ei. Jos ev.lut. kirkko haluaa lakialoitteen mahdollisen hyväksymisen jälkeen olla edelleen suvaitsematon ja syrjivä, sitä ei laki estä.

PPS. "Miksi se avioliittolaki sitten muka on niin tärkeä?" No katso vaikka täältä syitä. Jos haluat toimia aloitteen edistämiseksi, sivuilla neuvotaan siinäkin. Tästäkin postauksesta löydät lihavoituna nimiä, joita kelpaisi kuumotella aiheesta.

Turha, typerä, toriparkki

Tänään kantautui uutinen, joka yllättänee vain sellaiset naivistit, jotka tosissaan uskovat Turun kunnallispoliittisen päätöksenteon pohjaavan lakiin tai järkeen. Turun kaupunginhallitus päätti tänään äänin 7-6 jälleen kerran "edetä" toriparkkisekoilun kaavoituksessa. Prosessin eteenpäin viemistä kannattivat yksimielisesti Kokoomus ja Sosialidemokraatit, kaikki muut olivat vastaan. Vihreät ehtivätkin jo tiedotteessaan huomauttaa, että esitetty kaavamuutos on jälleen kerran maankäyttö- ja rakennuslain vastainen. 


Koska tämä kaava on kaikista esitetyistä ylivoimaisesti typerin ja suuruudenhulluin ja kaikki maltillisemmatkin versiot on jo torpattu laittomina eri asteisissa oikeusistuimissa (joista viimeisin korkeimmassa hallinto-oikeudessa tänä syksynä), ei tässäkään tapauksessa ole oikeasti odotettavissa minkäänlaista parkkihallia, vaan pitkä valituskierros, jossa haaskataan taas turhaan turkulaisten rahaa. Samaan aikaan kulahtaneen torin ja sen ympäristön tarpeelliset kehittämissuunnitelmat viivästyvät taas kerran. Tähän ovat tosin turkulaiset saaneet tottua jo 90-luvulta lähtien.

Kuva: YLE

Jännittävää äänestäjien arvostamista päätöksessä on se, että jokainen kolmesta kaupunginhallituksessa istuvasta demarista on Ylen kunnallisvaalikoneessa ollut "Turun kauppatorin alle tulee rakentaa yksityisellä rahoituksella pysäköintilaitos." -väitteestä joko jokseenkin tai täysin eri mieltä. Nyt he kaikki kuitenkin äänestivat kaupunginhallituksessa toriparkin puolesta. Koska äänestystulos oli 7-6, jokaisella heistä kolmesta olisi ollut nyt yksinäänkin elämänsä tilaisuus katkaista toriparkkikierre ja äänestää torin kehittämisen puolesta ilman parkkia. Yksimielisesti vaalikoneissa parkkia vastustaneet demarit kuitenkin äänestivät yksimielisesti sen puolesta. Vaikka tämä tuntuu lähinnä sylkemiseltä vaalikoneita täyttävien äänestäjien naamoille, en jaksa olla yllättynyt. Onhan toriparkki hyväksytty kerran kaupunginvaltuustossakin, vaikka valtaosa valtuuston jäsenistä sitä vaalikoneissa vastusti.


Demariryhmän kaupunginhallituksen jäsenet vastasivat vielä avoimesti kyseiseen vaalikoneväittämään:

"Keskustaa pitää kehittää ja elävöittää muulla tavoin, kuin tuomalla aivan ydinkeskustaan yksityisautot. Ja keskustan monet parkkitilat ovat tälläkin hetkellä tyhjillään." -Piia Elo

"Ensisijaisesti pitäisi kehittää liikenteenohjausta muihin parkkihalleihin ja muuten kohentaa torin viihtyisyyttä perusteellisella kunnostuksella. Jos toriparkki päätettäisiin rakentaa, pitää ehdottomasti pitää huoli, ettei kaupungille aiheudu mitään kuluja." -Toni Eklund

"Kaupungin maksettavaksi tulee kaikissa tilanteissa torin pintarakenteet jotka ovat arvioitu 13,5 milj.€:ksi. Tässä talous tilanteessa ei ole mahdollista investoida tämän tyyppisiin hankkeisiin. Investointien etupäässä ovat päiväkodit, koulut sekä ikäihmisten tarpeisiin tarvittavat tilat. Keskustan pysäköintiä tulee tarvittaessa miettiä louhen laajennuksena pohjoisen suuntaan josta saataisiin myös hyvät ja toimivat liikenne yhteydet." -Kjell Lundahn

Syy mielipiteiden reippaaseen ailahteluun lienee ilmeinen: Turun Sanomien teettämän kyselyn mukaan 74 prosenttia turkulaisista vastustaa toriparkkia. Parkkia vastustamatta ei kannata kampanjoida, jos tahtoo muidenkin kuin ydinkeskustan parin korttelin yrittäjien ääniä.




...Vaikka kirjoitus on jo pitkä, tässä kootusti tärkeimmät syyt, miksi toriparkkia ei tarvita. Turun taudin runtelemassa demokratian ja järjen irvikuvassa niillä vain tuntuu olevan valitettavan vähän merkitystä.


1. Joulupukki tulee todennäköisemmin kuin toriparkki. Jokainen yritetty kaava on kumottu laittomana. Jokainen oikeusprosessi tuhlaa turkulaisten rahaa. Jokainen valituskierros siirtää torin järkevän kehittämisen hamaan kaukaisuuteen. Koska Turun toriparkki oy:ssä ei kuitenkaan ole vielä uskottu, ettei rahalla voi kumota lakeja, sekoilu jatkuu.


2. Turussa on riittävästi parkkitilaa. Turun keskustassa on useita puolityhjillään olevia parkkihalleja, kuten Louhi, Julia, Puutori, Stockmann, Anttila ja Wiklund. Näistä Louhesta on uloskäynti torin laitaan. Sitä on myös mahdollista laajentaa, jos siitä huolimatta että se on aina tyhjänä niin halutaan. Kallioon on halvempi, helpompi ja turvallisempi rakentaa kuin torin alla olevaan saveen.


3. 74% Turkulaisista vastustaa toriparkkia. Enough said. Tosin sanotaan vielä se, että kansalaisliike on kerännyt tarpeeksi ääniä kuntalaisäänestyksen järjestämiseksi, mutta valtuusto on jättänyt äänestyksen järjestämättä.

Yksi lukuisista toriparkkimielenosoituksista. Kuva: YLE

4. Toriparkki uhkaa torimyyjiä ja joukkoliikennettä. Parkkihallin rakennus kestäisi useita vuosia. Lisäksi ennen rakentamista tulee suorittaa arkeologiset kaivaukset, joiden kestoksi on arvioitu 30 kuukautta. Onko täksi ajaksi suunniteltu korvaavaa paikkaa torimyyjille ja bussipysäkeille? No ei tietenkään ole.


5. Toriparkki uhkaa pohjavettä ja keskustan rakennusten paalutuksia. Saveen rakentaminen ei vain ole järkevää, kun kalliota on parinkymmenen metrin päässä.


6. Toriparkkisuunnitelmia on tehty lähinnä S-ryhmän intressit edellä. Toriparkkihankkeen takana on S-kaupat, jotka ovat vallanneet kahden torin viereisen korttelin liikkeet. Aiemmissa suunnitelmissa jopa 60% parkkipaikoista oli varattu S-ketjun omistajille ja työntekijöille. Kaupungilla ei ole mitään syytä tukea yhtä yksittäistä kaupallista toimijaa näin voimallisesti. Muualla Suomessa kritisoidaan kahden suuren keskusliikkeen ylivaltaa ja sen vaikutuksia hintoihin, vaan ei Turussa.

Kokoomus ja demarit: kun tämä toriparkkikaava kaatuu jossakin oikeusasteessa, olkaa seuraavalla kierroksella järkeviä. Jokainen toriparkkiehdotus viivästyttää kaikkien yhteisen keskustan kohenemista viihtyisäksi. Kaupunki kuuluu kaikille, ei vain S-ryhmän omistajille.

Vihreät nuoret ja opiskelijat: Sikatehtaat alas - eläimet tuotantoyksiköistä yksilöiksi

ViNOn viikonlopun liittokokouksessa valittiin ensi vuoden linjat ja tyypit (ja mahtavat tyypit valittiinkin!). Otimme myös kantaa sikatehtailuun. Olin itsekin työstämässä allaolevaa kannaria: 

Vihreät nuoret ja opiskelijat: Sikatehtaat alas - eläimet tuotantoyksiköistä yksilöiksi

Kannanotto

4.12.2011


Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOn Harjavallassa viikonloppuna kokoontunut liittokokous vaatii perusteellista muutosta eläintuotantoon.

- On moraalisesti kestämätöntä, että ruoantuotantomme perustuu tuntevien olentojen kärsimykselle, ViNOn vastavalittu puheenjohtaja Hanna Hakko toteaa.

Eläinsuojelulain mukaan eläimille ei tule tuottaa tarpeetonta kärsimystä. Tämäkään ei tällä hetkellä toteudu.

- Toisaalta, onko mikään kärsimys tarpeellista, puuskahtaa ViNOn toinen vastavalittu puheenjohtaja Aleksi Laine.

Jotta tuotannossa käyttämämme eläimet voisivat oikeasti toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään, tulisi heille taata radikaalisti paremmat olot. Tätä eivät nykyiset luomustandarditkaan takaa.

Helsingin Sanomien gallupin mukaan 66 % suomalaisista ei hyväksy eläinten tehotuotantoa. Silti heidän verovarojaan käytetään samaisen tuotannon tukemiseen. Julkisilla verovaroilla ei tule enää tukea eläintuotantoa, jossa eläinten huolenpitoa ja lajityypillistä käyttäytymistä ei ole taattu.

Lyhyellä aikavälillä eläinten liikkumatilaa ja kohtelua koskevassa lainsäädännössä ja eläintuotannon arjessa on siirryttävä välittömästi vähintään luomustandardin mukaisiin vaatimuksiin.

- Kymmenessä vuodessa eläintuotanto pitää uudistaa kokonaan niin, että eläimet pystyvät elämään hyvinvoivina yksilöinä. Mikäli tämä ei ole mahdollista, on eläinten tuotanto lopetettava, sanoo puheenjohtaja Aleksi Laine.

- Onko tuntevien olentojen järjestelmällinen kasvattaminen hyödykkeiksi ylipäätään oikein? kysyy puheenjohtaja Hanna Hakko.


Lisätietoja:
Hanna Hakko, 050 3040 180
Aleksi Laine, 040 527 0454

ViNOlla on kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa.

Avoin kirje Turun kaupunginhallitukselle toriparkin kaavoituksesta

Korkein hallinto-oikeus kumosi odotetusti lokakuun lopussa toriparkin sisältäneen Kauppatorin kaavan, koska geotekniset selvitykset oli tehty puutteellisesti. Nyt kaupunginhallitukselle esitetään maanantain kokoukseen jälleen uutta kaavaa, jonka osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa toriparkki on yhä mukana: "Tavoitteena on myös mahdollistaa torinalainen pysäköintilaitos ja siihen liittyvät yhteydet naapurikortteleihin."

Kaupunginhallituksen tulisi nyt päättää, että toriparkkia ei rakenneta tai suunnitella. Toriparkki on kuvitelma, jota turkulaiset eivät halua ja kaupunki ei tarvitse. Hanke, joka on viivyttänyt Turun keskustan kehittämistä jo parikymmentä vuotta, tulisi nyt lopullisesti haudata. Parkkihallille ei ole tarvetta, sillä kahden korttelin säteellä Kauppatorista sijaitsee Louhen lisäksi seitsemän puolityhjää parkkihallia (Stockmann, Wiklund, Anttila, Eskeli, Julia, Europark P-centrum ja Puutori). Mielipidemittauksissa turkulaisten ja jopa yrittäjienkin selvä enemmistö on vastustanut toriparkkia.

Turun toriparkki Oy ei ole laatinut Toriparkista yleissuunnitelmaa eikä kustannusarviota, ja hanke on jo nyt maksanut kaupungille uskomattomat määrät rahaa ja aikaa pyöriessään päätöksenteko- ja tuomioistuinkoneistoissa vuosikymmeniä. Lisäksi yksityisautoilua ei tulisi suosia ilmastollisista ja terveydellisistä syistä. Rakentaminen myös tappaisi torikaupan, pilaisi torin vuosiksi ja viivyttäisi keskustan kunnostamista.

KHO:n päätöksen perusteluista voi lukea, että toriparkin Yliopistonkadun sivu sekä ajoramppi Yliopistonkadulta ovat pohjavesiolosuhteiden suhteen toteuttamiskelvottomia. KHO ei myöskään muuttanut Turun hallinto-oikeuden päätöksen perusteluja liikenteen osalta. Vaikka geoteknisiä ja liikennettä koskevia selvityksiä tehtäisiinkin lisää, asemakaava tullee siis silti olemaan lainvastainen jollakin toisella kaavavalituksissa esitetyllä perusteella, johon tuomioistuin ei nyt ottanut kantaa. Näin kaupungin kehittäminen viivästyisi edelleen. Turun vetovoiman ei saa antaa enää laskea.

Keskustaa tulisi nyt kehittää nopeasti jo hyväksyttyjen suunnitelmien mukaan, järkevillä ja laillisilla keinoilla. Turku tarvitsee laajan kävelykeskustan, keskustan pyörätieverkon, runkobussit ja pikaraitiotien. On ajan ja rahojen sekä hermojen haaskausta haihatella enää parkkihankkeella, joka selkeästi on lainvastainen ja jo nyt hidastanut keskustan kehittämistä sekä syönyt turkulaisten rahoja vuosikymmenten ajan.


Ystävällisesti,

Turun vihreät nuoret ja opiskelijat ry:n jäsenet ja tukijat
Saara Ilvessalo
Mirjami Asikainen
Tomi Holstila
Taina Ylli
Vaula Metso
Laura Kuusisto
Aleksi Laine
Haron Walliander
Joonas Saario
Julianna Kentala
Sara Luotonen
Emma Kolu
Jukka Vornanen
Kukka-Maaria Wessman
Martti Hänninen

Ihmisen viikko.

En kuulu niihin, joiden mielestä liiallinen Facebook pilaa elämän ja nielaisee kaiken vapaa-ajan johonkin pimeyden aukkoon. Päinvastoin. Tykkään lueskella ihmisten kuulumisia, selata kavereiden lomakuvia sekä lukea tuttavapiirini jakamia uutisia ja kommentoida niitä. Minua ei oikeastaan edes häiritse, että tähän menee välistä aika paljonkin aikaa päivästä. Selailu menee ohimennen ja vasemmalla kädellä muiden juttujen kanssa.

Vain yksi asia tuppaa välillä häiritsemään. Kun ihminen saa jakaa elämästään itse valitsemiaan paloja, on melko inhimillistä valita niitä parhaita. Näteimmät kuvat profiiliin, tentistä napattu vitonen tai ahkera päivä koko asunto siivoten statuspäivitykseen. Tiedostava maailmanparannusuutinen linkitetyksi, vaikka ehkä lukikin sen lisäksi myös Julia Tukiaisen blogia. 

Itsekin toimin näin, vaikka tajuankin, että annan aika kaunisteltua kuvaa itsestäni ja elämästäni. Muiden sosiaalisen median narratiiveista tulee usein sellainen olo, että äh. "Onpa toi aina kaunis" (kesäisessä hymyilevässä festarikuvassaan), kun peilistä omat syksyiset silmäpussit näyttävät siltä, että ahmaisevat kohta koko pään. Tai "miten tuo on aina niin ahkera, että jaksaa töiden jälkeen vielä kirjoittaa gradua?" kun itse on taas jaksanut juuri ja juuri kellahtaa sohvalle kirjan ja karkkipussin kanssa.

Kuva: weheartit

On lohdullista ajatella, että tietysti noillakin tyypeillä on oltava päiviä, jolloin näyttää suoruumiilta, avaimet jäivät kotiin eikä elämästä oikein muutenkaan tahdo suoriutua. Aina sitä ei kuitenkaan muista, sillä nuo päivät harvemmin näkyvät facebookin uutissyötteessäni. Vaikka ehkä pitäisi. Jotenkin vain elämän noloista ja säälittävistä ulottuvuuksista puhuminen julkisesti neljällesadalle lähimmälle ystävälleen tuntuu välillä - no - nololta ja säälittävältä.

Onneksi nuo ajatukset voi unohtaa ainakin tällä viikolla.

Teemaviikon ajankohta on tietysti tarkkaan valikoitu, sillä kaveripiirimme syvä inho lankeaa joka vuosi kuukausista tympeimmän, Marraskuun, päälle.  Marraskuu kaikessa julmuudessaan olisi kuitenkin jo uuden (ja pidemmän) vuodatuksen aihe.

(Ja ei, nyt ei mietitä epäonnistumisesta, mokailuista ja inhimillisyyden manifestaatioista koituvia mahdollisia innovaatioita ja kansantaloudellisia hyötyjä. Piste.)

Elämäni ilonpilaajana

Vegaaneilla, kasvissyöjillä ja muilla elämässään keskimääräistä enemmän eettisiin valintoihin huomiota kiinnittävillä epäilyttävillä tyypeillä on tiukassa istuva ikävän ilonpilaajan leima. Syyllistäjän mainekin on helppo saavuttaa, jos ei peittele näitä puolia itsestään seurassa, jossa samat ruokailutottumukset eivät ole huudossa. Jos joku tiedustelee, mikset syö makkaraa, on usein kaikkein helpointa sanoa ettei pidä makkarasta, oli se totta tai ei. Pahin virhe on mainita tehotuotanto. Aiheeseen päästäessä vastaus on usein "hyi älä kerro tai multa menee ruokahalu." Syyllistäjä on luotu!

Itse jätin lihan pois ruokavaliostani asteittain. Oikeastaan söin monta vuotta lihaa lähinnä kylässä, jotten tekisi itsestäni numeroa tai herättäisi huomiota valinnoillani. Tai loukkaisi ketään. Jälkeenpäin tuo ajatus tuntuu hirvittävän naurettavalta. Kuten myös se, että olen kiltisti ja kritisoimatta antautunut diskurssille, jossa vain eläinten syömättä jättäminen on tietoinen valinta, ei niiden syöminen. Nykyään kun joku kysyy (ja yleensä joku todellakin kysyy), miksen syö lihaa, tekisi mieli vastata kysymyksellä "miksi sinä syöt"?

Lähtökohtaisesti minulle ei yleensä ole suurtakaan merkitystä sillä, millaisia valintoja ihmiset tekevät elämässään, jos ne eivät vaikuta heidän oman elinpiirinsä ulkopuolelle. Esimerkiksi se, mitä sukupuolta muiden ihmisten puolisot ovat, on minulle täysin yhdentekevää. Mutta entäpä sellaiset valinnat, joilla on vaikutuksia ympäristöönsä?

Usein sanotaan, että muiden ihmisten valintoja pitäisi kunnioittaa. Entä jos nuo valinnat eivät kunnioita muita? 

Suurin osa hyvinvoinnistamme revitään muiden selkänahasta. Halpa liha ja halvat ketjuvaatteet ovat helpoimmat esimerkit siitä, miten valintamme todellisuudessa vaikuttavat muiden elämään, hyvinvointiin ja kuolemaan hyvin ratkaisevilla tavoilla. Onko tämä todella vain "oma asia"? Eikö jopa voisi ajatella, että omatunnon kolkuttelu tämän kaltaisista valinnoista on vain luonnollinen reaktio. Voisi jopa väittää, että (valinnan)vapauden kääntöpuolena on vastuu valinnoistaan.

Punavihreän kuplan ulkopuolelle astuessa on välillä tylsää leimautua siksi huumorintajuttomaksi, joka ottaa ruuankin liian tosissaan. Jopa omilta perheenjäseniltä saa välillä kuulla naljailua siitä, mitä syö ja mitä ei syö. 

Jos kuitenkin tunnustetaan se, että maapallo ei ihan oikeasti kestä länsimaista elintapaamme, onko muuta tapaa muuttaa toimintaansa kuin tunne siitä, että ehkäpä tässä käyttääkin enemmän kuin oman osansa luonnonvaroista, ja että se ei välttämättä ole ihan reilua? Entäpä jos edes yritettäisiin ymmärtää se, mikä kaikki omassa toiminnassa johtaa mihinkin. Ja syyllisyyden tunteisiinkin voitaisiin suhtautua ikävän tunteen sijaan kuin edellytyksenä sille toiminnan muutokselle, että täällä on muille ihmisille, eläimille ja tuleville sukupolvillekin vielä elinkelpoiset olosuhteet. Luonnollisesti tämä koskee monissa asioissa myös minua itseäni.

(Huom! Kasvissyönnistään huolimatta kirjoittaja syyllistyy ympäristön ja kanssaihmisten ja eläinten hyvinvoinnin tuhoamiseen muun muassa kuluttamalla maitotuotteita ja sortumalla halpaketjuostoksiin, eikä yritäkään tässä argumentoida olevansa mitenkään parempi kuin muut.)

Viimeinen sarvikuono

(Luulen, että kohta on aika vaihtaa blogin nimeä. Oliskohan joku "raivoa ja riehumista" -tyylinen osuvampi?)


Ihmislajin ahneuden tuhovoima muistutti taas itsestään tänä aamuna uutissivut avattuani. Hesarin uutisen mukaan viimeinen Vietnamin jaavansarvikuono on löydetty kuolleena. Eläimen sarvi oli sahattu pois, joten syyllinen lienee salametsästäjä. Selvempää muistutusta ihmisen aiheuttamasta kuudennesta sukupuuttoaallosta on vaikea saada.

Kuva lainattu weheartitista

Jollain kierolla tavalla on mielestäni lohdullista, että nyt tapettu sarvikuono oli todella lajinsa viimeinen, eikä vietnamin jaavansarvikuonoja ole eläintarhoissakaan. En osaa oikeasti nähdä juurikaan arvoa tai merkitystä sillä, että jotakin eläinlajia tekohengitetään väkisin häkissä tai aitauksessa. Ja uskotellaan itselle, että ehkä joskus vielä ne saadaan vapautettua luontoon. Että ei tuntuisi niin pahalta ja syylliseltä. 

Todellisuus kuitenkin on usein valitettavasti toinen. Eläintarhaan reliikeiksi jostain aidosta ja villistä teljetyt eläimet eivät kovinkaan usein pääse jatkamaan lajinsa kantaa sinne minne kuuluvat, vaan palvelevat ennemminkin ihmisten tarvetta pällistellä. Eläin on eläintarhassa harvoin itsensä tai lajitoveriensa takia. Lajin säilyttämisellä kuitenkin usein oikeutetaan eläintarhojen olemassaolo, sillä mitä jos joskus kuitenkin. Nyt - kun lajia ei ole jäljellä tarhaolosuhteissakaan - ainakin on pakko katsoa peiliin ja rehellisesti kohdata se todellisuus, että tuhosimme taas yhden lajin. Enää ei voi leikkiä, että ei tässä mitään, ehkä niitä joskus vielä elää luonnossa. Ei. Sinne meni viimeinen.

Tämäkin: weheartit

Terveiset pimeiltä ajoilta

Etelä-Saimaa, Kouvolan Sanomat ja Kymen Sanomat teettivät kansanedustajille kyselyn, jonka tulosten mukaan ainakin seitsemän istuvaa kansanedustajaa hyväksyisi kuolemanrangaistuksen suomalaiseen rangaistusarsenaaliin. 


Maassamme on siis 2010-luvulla ihan oikeasti valittu kansaa edustamaan useitakin henkilöitä, joiden mielestä tappaminen on hyvä tapa rangaista rikoksista. Henkilöitä, joiden mielestä lisäksi Suomen oikeuslaitos on erehtymätön (rangaistusta taitaa olla täytäntöönpanonsa jälkeen hieman vaikea perua) ja että ei olisi millään tavalla kaksinaismoralistista kieltää yksilö tappamasta ja sallia se valtiolta. Tapamme sinut, koska tapoit ja tappaminen on väärin. Millä tavalla tällainen ajattelu edes lähestyy alkeellisintakaan logiikkaa?


Hyväksyvien joukossa on neljän perussuomalaisen lisäksi kokoomuslaisia. (Toivottavasti heidän mielestään hyvä puoltavana argumentti on edes se, että tulee halvaksi listiä pahimmat rikolliset pitkien vankeusrangaistusten sijaan.) 


Mielipiteiden pahasta jälkeenjääneisyydestä kertoo se, että Wikipedian mukaan Suomessa on rauhan aikana tuomittu kuolemaan ihminen viimeksi vuonna 1825. Kuolemanrangaistuksen lisäksi ainakin abortti on noussut tänä vuonna julkiseen keskusteluun, kun Kristillisdemokraatit väänsivät aborttikirjauksia hallitusohjelmaan. Miksi mennä eteenpäin, kun voi mennä taaksepäin? Aletaanko seuraavaksi keskustella vaikkapa orjuuden mahdollisista kansantaloutta elvyttävistä vaikutuksista?

Noin syvältä pimeyden ytimestä revittyjen mielipiteiden valossa on välillä vaikea uskoa, että täällä on oppivelvollisuus ja suhteellisen toimiva peruskoulujärjestelmä. Taidanpa mennä lukemaan vaikka jotain kirjaa, kun todellisuus on taas hieman liikaa. 

Laillinen elinkeino

Helsingin Sanomat uutisoi eilen tutkimuksesta, jonka mukaan siat suomalaisilla tiloilla voivat paremmin kuin muualla Euroopassa. Suhteellisen löperösti toteutettua tutkimusta – jossa esimerkiksi sairaskarsinoihin sijoitettujen kaikkein sairaimpien eläinten olosuhteita tai hyvinvointia ei laskettu mukaan arviointiin - ovat ehtineet kritisoida sen Suomessa toteuttaneiden tutkijoiden lisäksi suomalaiset eläinyhdistykset.

Kuva:hs.fi

Uutisten sanomaa hyvinvoivista sioista tukee kuitenkin kuvitus, jossa pienet vaaleanpunaiset possut tonkivat karsinansa pohjalta löytyviä harvoja pehkuja ja katsovat kameraan uteliaina. Sikojen lisäksi myös broilereista käytetään usein mediassa kuvia, joissa eläimet eivät ole vielä täysikasvuisen kokoisia. Karsinoihin ja aitauksiin ei tule lisää tilaa eläinten kasvaessa, ja silmiinpistävän ankeaa ahtautta on vaikea häivyttää kuvista.

Kuva: Oikeutta Eläimille

Isokokoisia sikoja näkeekin lähinnä hieman toisenlaisen materiaalin yhteydessä. Karsinoista pullistelevat täysikokoisiksi turvonneet eläimet enää näytäkään yhtä terveiltä ja reippailta 0,65 neliömetrin elintilallaan kuin pikkupossut, ja niistä saa masentavia uutiskuvia. Lisäksi turhan realististen kuvien julkaisemisesta saattaa joutua vankilaan. Tämä kohtalo uhkaa sikatiloja syksyllä 2009 salaa videoinutta Oikeutta Eläimille –yhdistyksen Karry Hedbergiä, jota syytetään sikatilallisten kunnianloukkauksesta. Tilojen kunniaa loukkaa ilmeisesti se, että niiden arjesta kertoo rehellisesti. Kuvien totuudenmukaisuutta ei pian alkavan oikeudenkäynnin syytteissä kyseenalaisteta.

Edellinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila ehti sikakohujen aikana älähtää monesti, miten tehosikalat ovat laillinen elinkeino, ja ettei kuvissa näy mitään laitonta. Tämä on ihan totta ja ehkäpä koko keskustelun tärkein huomio. On laillista, että sialla on vain 0,65 neliömetriä tilaa koko elämänsä aikana (luomusialla ruhtinaalliset 1,2 metriä, mikä ei sian pinta-alan huomioonottaen kuulosta kovin "luomulta"). On täysin laillista, että emakko makaa puolet elämästään kyljellään kääntymisen estävän telineen alla. On ihan laillista repiä muutaman päivän vanhalta possulta kivekset irti pihdeillä käyttämättä puudutusainetta. Netistä löytyvissä ohjeissa kehotetaan tunkemaan porsaan pää kainaloon, mikäli sen tuskankiljahdukset häiritsevät toimenpiteen aikana (sekä turhat ulos pursuavat suolet takaisin sinne, mistä tulivatkin). Sen sijaan monelle muulle kipua tuntevalle eläimelle, kuten vaikkapa suunnilleen yhtä älykkäälle koiralle, ei saa tehdä näin. Se ei todellakaan ole laillista.

Tästä on helppo huomata, miten huono mittari laki oikeastaan onkaan sille, onko jokin oikein tai väärin. Monet uutisia seuranneet ihmiset ovat olleet tämän laillisen elinkeinon arjen paljastuttua järkyttyneitä, mikä on oikeastaan melko tavallista. Historiassa on useita kipukohtia, joissa on huomattu, miten laki ja ihmisten käsitys oikeudenmukaisuudesta eivät kohtaa. Esimerkiksi vielä 1950-luvulla monissa amerikkalaisissa kaupungeissa oli laillista harjoittaa rotuerottelua vaikkapa busseissa.

Muutos ei usein synny vain ylhäältä päin tulleella lakimuutoksella, vaan oikeudenmukauisuudesta joudutaan kamppailemaan. Rosa Parksin kansalaistottelemattomuuden ja siitä seuranneen oikeudenkäynnin ansiosta yllämainittu rotuerottelu busseissa päättyi. Kollektiivisen moraalin muuttuessa jähmeä laki ei koskaan ole edelläkävijä, vaan laahaa perässä.

Anttilan seuraaja, ministeri Jari Koskinen ei ole vielä osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa eläinten hyvinvointia kohtaan. Onkin sangen helppo arvella, ettei muutos tule tälläkään kertaa lähtemään lainsäädäntötasolta. Sen sijaan se saattaa lähteä vaikkapa siitä, mitä ihmiset ostoskärryihinsä laittavat.

Se myyttinen oikea sukupuoli.

Ylen nettiuutisissa oli pari päivää sitten kiinnostava juttu valokuvanäyttelystä, jossa tyttöjen ja poikien rooleja puretaan valokuvan keinoin. Kuvissa sama lapsi on poseerannut sekä tyttönä että poikana, ja on aika jännittävää, miten jo noin nuoret tunnistavat selvästi tyttöjen ja poikien tavat olla. Tuo pitää kyllä päästä katsomaan.

Artikkelissa samaistuin aika voimakkaasti kohtaan, jossa valokuvaaja totesi, että "toisaalta oli sellaisia tyttöjä, jotka poseerasivat paljon rennommin poikana ja joille tytön rooli oli vähän vaikeampi." Itse en ollut mikään järin tyttömäinen lapsi ainakaan alakouluikäisenä. 90-luvulla oli onneksi grunge, ja tytötkin pukeutuivat revittyihin farkkuihin ja flanellipaitoihin eikä se aiheuttanut juuri ihmetystä. Haaveilin kyllä myös lyhyemmistä hiuksista (etenkin sellaisesta ihanan rumasta androgyynistä pottatukasta), mutta niihin ei kotona suostuttu. Useissa valokuvissakin ilmeilen melko poikamaisesti.


Pukeutumista ja ulkonäköä enemmän lapsuudessani on kuitenkin jäänyt mieleen se, miten sukupuolittunutta suhtautuminen lapsiin oli. Etenkin koulussa. Monesti varsinkin konservatiivisemmat opettajat katsoivat poikien säännönmukaista kohellusta läpi sormien, mutta tyttöjen paljon pienempäänkin metelöintiin puututtiin herkästi. Itse olin lapsena melko vilkas ja äänekäs, ja tyttönä oleminen tuntuikin usein vaikealta, roolilta johon ei millään tuntunut sopivan. Tuntui epäreilulta joutua ojennetuksi paljon joitakin toisia lapsia helpommin. Toivoinkin usein, että olisin syntynyt pojaksi. Opin feministi-sanan merkityksen viidennellä tai kuudennella luokalla, kun (mies)opettajani mielestä oli suurinta huumoria kutsua minua sellaiseksi. "Julianna kyllä nyt suuttuu tästä, mutta sanonpa vain, että naiset miehiä helpommin/ useammin/ harvemmin..." oli opettajani vakiotapa aloittaa joku melko sovinistinen vitsi tai anekdootti. Protestoin opettajani huonoa huumoria vastaan turhaan.


Pahimpia tyttöyden manifestaatioita olivat liikuntatunnit. Kolmannesta luokasta eteenpäin koulussa liikuttiin ryhmässä, jossa oli vain tyttöjä. Suurin osa liikunnasta oli tyttöjen lajeja (eli lähinnä voimistelua), joista en ollut järin innoissani. Talvella vein itsepintaisesti jääkiekkomailan jokaiselle luistelutunnille, mutta joka kerta se piti jättää pukuhuoneeseen tai kentän laidalle. Tunneilla taitoluistelin hokkareissa. Opettaja yritti painostaa, että josko seuraavalla kerralla ostettaisiin tytöille sopivammat luistimet, niin olisi liikuntatunneillakin helpompaa. Onneksi ei ostettu. Päällimmäiseksi jäi suuttumus siitä, etten saanut tehdä asioita vain, koska olin syntynyt tytöksi. Ja siitä, miksei opettaja toistuvista tivaamisistani huolimatta koskaan vaivautunut perustelemaan, mikseivät tytöt harrasta "poikien lajeja".


Jotkin tuon uutisen kommenteista tuntuivat melko käsittämättömiltä. Elän varmaan aika pahassa punavihreässä kuplassa, kun on vaikea tajuta, että on ihmisiä, joiden mielestä sukupuoli ei ole millään tavalla konstruktio, ja jotka tosissaan uskovat, että on jotkut luonnolliset tytön ja pojan roolit, jotka ovat kaikille samat. Ja että "se oikea sukupuoli" häiriintyy, jos pojalle pukee vaaleanpunaisen paidan päälle. Nuo kommentoijat ovat varmaan samoja, joiden mielestä heidän normeistaan poikkeava kasvatus voi aiheuttaa homoseksuaalisuutta. 


Jos minulla on joskus lapsia, niin toivon, ettei heidän tarvitse ajatella etteivät voi pukeutua tai käyttäytyä jollain tavalla vain sen takia, millaiset sukupuolikromosomit heillä sattuu olemaan. Ja toivon, etteivät noiden nettikommentoijien lapset ole heidän kanssaan samalla luokalla.

Vaalit tulossa.

Eduskuntavaalit ovat ihan tosi kohta. Jännittävää ja pelottavaa. Vaalihulluus alkaa olla jo toden teolla päällä. Hulluus kulminoitui tällä viikolla, kun näin tänään Jani Toivolan kahvilassa, ja menin vain juttelemaan sille sen ehdokkuudesta. Minä. Juttelemaan. Tuntemattomalle.

No, se hulluudesta. Jos vielä mietit, ketä äänestää, katso suuntaa vaikka näistä:

- Kepan arvosanat eduskuntapuolueille niiden talous- ilmasto- ja kehityspoliittisten kantojen perusteella. 

- Polttiksen yhden kysymyksen vaalikone, jossa on listattu ehdokkaiden ja puolueiden ilmastolakikannat.

- Nykyisten kansanedustajien ydinvoimakannat.

- Animalian lista ehdokkaista, jotka tahtovat lopettaa turkistarhauksen.

Olen tehnyt aika paljon jo vaalikoneita, ja aika monessa on todella alkanut ärsyttää se, miten paljon ne korostavat nykyään yksittäisiä ehdokkaita puolueiden sijaan. Ylen oli ensimmäinen, josta näki ehdokkaiden lisäksi sen, mikä puolue sopii vastaajalle parhaiten. Ja mikä huonoiten. Pelkän henkilön äänestäminen eduskuntavaaleissa on vähän hölmöä, kun ei tää nyt mikään henkilövaali sikäli ole. On ihan turha äänestää sellaista ehdokasta, jonka puolueen kanssa ei ole samaa mieltä. Välillä kuulee ihan fiksujenkin tyyppien äänestäneen vaikka jotain keskustalaista nuorta ympäristöprofiililla kampanjoinutta ehdokasta, vaikkei muuten Keskustaa äänestäisikään. Parhaassa tapauksessa tyyppi ei edes tule valituksi, joten ääni meni vain puolueelle. Puolueelle, jonka linjoilla ei kovin vahvasti ole.

No, joka tapauksessa huhtikuussa päätät sää. Ja mää.

Mitä kuuntelin tänään.

PJ Harveyn uusi levy, Let England shake, on aika mieletön.

Päiväni naisena.

Tänään kävin katsomassa Tom of Finland -retrospektiivin ja Logomon muun tarjonnan Katan kanssa, kieltäydyin kadulla keskustalaisten jakamista ruusuista, enkä leiponut. Tänäänkään.

Naistenpäiväkin on kyllä jo ällöttävän karnevalisoitunut. Esimerkiksi Pete Suhosella on Cityssä hyviä pointteja siitä, miten naistenpäivä omalta osaltaan nykyään tuppaa vain vahvistamaan hallitsevia stereotypioita naiseudesta, eikä millään tavalla edistä tasa-arvoa. Itsekin keskittyisin kukkien saamisen sijaan niihin oikeisiin tasa-arvo-ongelmiin. Vaikka niitä tulisikin kivemmistakin paikoista kuin keskustalaisilta sediltä.

Hampparipäivä

Oli niin hyvää ruokaa, että oli pakko ottaa kuva. Tai oikeastaan Aleksi otti. Kuvassa poseeraavat siis tofu-avokadohampparit, paistetut kikherneet, sienet ja kesäkurpitsat.

Kansallinen kulttuuritalolla

Olen edelleen sitä mieltä, että keikoilla pitäisi seistä pituusjärjestyksessä. Koska olen pätkä, jouduin pakenemaan ihan keikan alussa kauas katsomoon, sillä maksettuani bändin näkemisestä halusin nähdäkin sen, enkä edessä seisseen hujopin selkää. 


Edellämainittu poukkoilu vähän söi keikkafiilistä, mutta joka tapauksessa The National oli taas mitä mainioin. Akustinen Vanderlay crybaby geeks -yhteislaulu oli ihan mahtava lopetus. Onneksi tajusin olla ottamatta videota, kun lauloin itsekin mukana. Tässä siis vai kuva, ei videota.

Nuo joutsenet olivat aika hienot ja pelottavat.

Vartija käy päälle

Luin fifin artikkelista, että Suomessa on poliiseja väkimäärään suhteutettuna vähemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Vartioiden määrä sen sijaan kasvaa koko ajan, ja sen mukana myös todella oksettava ilmiö - vartijaväkivalta.

Vaikka Suomi on Euroopan toiseksi kameroilla valvotuin maa, vartijaväkivaltauutisista on käynyt selväksi, ettei kameroista paljoa ole turvaa, jos vastassa on vartija. Kamerat kun ovat lähes kaikki yksityisten vartiointifirmojen hallinnassa. Onneksi on sentään vartijavahti-blogi, joka raportoi tästäkin käsittämättömästä tapauksesta.

Kannattaa katsoa myös tämä video. Aika sanattomaksi menin. Täytyy myöntää, että vähän enemmän kuitenkin luotin suomalaiseen oikeusjärjestelmään.

Tallinnassa

Tallinnassa tuuli räntää vaakasuoraan koko kolme päivää, joten aika kului lähinnä syödessä sushia. Ja syödessä ranskalaisia. Ja syödessä kakkuja. Ja juodessa teetä. Vein tuliaiseksi viikset. Siinäpä ne tärkeimmät.

Ainakin wasabia oli riittävästi.

Talvinen valo

Tallinnan parhaita löytöjä olivat viikset, sekä ravintola, jossa niille oli oma lautanen.

Pornoa bibliofiileille

Tänne voisi eksyä tunneiksi.