Kansallinen kulttuuritalolla

Olen edelleen sitä mieltä, että keikoilla pitäisi seistä pituusjärjestyksessä. Koska olen pätkä, jouduin pakenemaan ihan keikan alussa kauas katsomoon, sillä maksettuani bändin näkemisestä halusin nähdäkin sen, enkä edessä seisseen hujopin selkää. 


Edellämainittu poukkoilu vähän söi keikkafiilistä, mutta joka tapauksessa The National oli taas mitä mainioin. Akustinen Vanderlay crybaby geeks -yhteislaulu oli ihan mahtava lopetus. Onneksi tajusin olla ottamatta videota, kun lauloin itsekin mukana. Tässä siis vai kuva, ei videota.

Nuo joutsenet olivat aika hienot ja pelottavat.