Maassamme on siis 2010-luvulla ihan oikeasti valittu kansaa edustamaan useitakin henkilöitä, joiden mielestä tappaminen on hyvä tapa rangaista rikoksista. Henkilöitä, joiden mielestä lisäksi Suomen oikeuslaitos on erehtymätön (rangaistusta taitaa olla täytäntöönpanonsa jälkeen hieman vaikea perua) ja että ei olisi millään tavalla kaksinaismoralistista kieltää yksilö tappamasta ja sallia se valtiolta. Tapamme sinut, koska tapoit ja tappaminen on väärin. Millä tavalla tällainen ajattelu edes lähestyy alkeellisintakaan logiikkaa?
Hyväksyvien joukossa on neljän perussuomalaisen lisäksi kokoomuslaisia. (Toivottavasti heidän mielestään hyvä puoltavana argumentti on edes se, että tulee halvaksi listiä pahimmat rikolliset pitkien vankeusrangaistusten sijaan.)
Mielipiteiden pahasta jälkeenjääneisyydestä kertoo se, että Wikipedian mukaan Suomessa on rauhan aikana tuomittu kuolemaan ihminen viimeksi vuonna 1825. Kuolemanrangaistuksen lisäksi ainakin abortti on noussut tänä vuonna julkiseen keskusteluun, kun Kristillisdemokraatit väänsivät aborttikirjauksia hallitusohjelmaan. Miksi mennä eteenpäin, kun voi mennä taaksepäin? Aletaanko seuraavaksi keskustella vaikkapa orjuuden mahdollisista kansantaloutta elvyttävistä vaikutuksista?
Noin syvältä pimeyden ytimestä revittyjen mielipiteiden valossa on välillä vaikea uskoa, että täällä on oppivelvollisuus ja suhteellisen toimiva peruskoulujärjestelmä. Taidanpa mennä lukemaan vaikka jotain kirjaa, kun todellisuus on taas hieman liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti