keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Maitolobbarilla on asiaa


Helsingin Sanomat uutisoi viikonloppuna jälleen maataloustuen suurimmat saajat. Maataloustuotteiden tuottamisen lisäksi tukea jaetaan niiden lobbaamiseen. Maitotuotteiden menekinedistämiseen kouluissa jaettiin yhteensä 3,6 miljoonaa euroa verovaroja. Valtaosan tästä summasta - ja ylipäätään suurimman yksittäisen maataloustuen - nappasi Valio myydäkseen maitoa kouluihin. Valiolle maksetaan tänä vuonna yhteensä 2 miljoonaa euroa maidon kaupittelusta kouluihin alennettuun hintaan.


Tukea maksetaan kouluille sen mukaan, paljonko oppilaita on ja paljonko maitoa kuluu. Tuen saamisen huvittava (tai säälittävä) edellytys on lisäksi maitoa mainostavan julisteen pitäminen pysyvästi esillä näkyvällä paikalla koulussa.

Kaikki koulumaitotuella tuettu maito on tehotuotettua. Koulujen, noiden maidon suurkuluttajien, tarjoilemasta maidosta pisarakaan ei ole luomumaitoa, sillä Suomen luomustandardit eivät taivu maidon D-vitaminointiin ja kaikki koulumaito (Steiner-kouluja lukuunottamatta) on D-vitaminoitua. Toisin on esimerkiksi Ruotsissa, jossa luomumaitoon lisätään D-vitamiinia. Eläinten jonkin verran parempien olojen lisäksi luomumaidossa on muitakin hyviä puolia: sen hiilijalanjälki on arvioitu 10-20 prosenttia tavallista maitoa pienemmäksi.

Itse en ole juonut lasillistakaan maitoa kohta kahteenkymmeneen vuoteen. Lopetin sen joskus ala-asteikäisenä joksikin aikaa epäillyn laktoosi-intoleranssin takia. Vaikka sainkin aloittaa maidon juomisen uudelleen epäilyn paljastuttua pelkäksi epäilyksi, oli se alkanut maistua vieraalta ja ällöttävältä. Vanhempiani tämä ei haitannut, sillä söin muita maitotuotteita kuten ennenkin. Koulussa muistan opettajien kuitenkin syyllistäneen muista ruokailutottumuksista riippumatta niitä lapsia, jotka eivät juoneet maitoa ruuan kanssa, se kun oli jotenkin olennainen osa kouluruokailua. Omalla geenipoolillani lienee mahdotonta kasvaa edes keskipituiseksi, mutta silti opettajat näkivät maagisen korrelaation myös esimerkiksi siinä, kun luokan lyhin ei juonut maitoa. 


Vaikka edelleenkin syön joitakin prosessoituja maitotuotteita (lähinnä juustoa ja jugurttia), on minusta ajatus aikuisesta juomassa jonkin eläimen nisästä valunutta eritettä jotenkin kiero ja kummallinen - nisäkkäiden maidonjuonnilla on tapana päättyä ennen täysikasvuisuutta. Mutta suomalaisen kaltainen aikuisten maidonjuonti ihan sellaisenaan ei lienekään muualla kovin tavallista. 


Suomessa kuitenkin aikuisetkin juovat maitoa, ja koululaisten lisäksi myös aikuisten maidonjuonnin edistämiseen käytetään verorahoja. Muun muassa Maito ja terveys ry. sai tukea maidon menekinedistämiseen viime vuonna 427 000 euroa. Nettisivullaan kyseinen järjestö muun muassa tietää, että
"Suomessa aliravitsemuksesta voivat kärsiä hyvin rajoitetulla ruokavaliolla elävät, kuten tiukkaa kasvisruokavaliota noudattavat nuoret." 
"Ravintoaineita ei saada riittävästi, jos ruokavaliosta poistetaan lihan lisäksi maito ja maitovalmisteet. Ruokavaliota on täydennettävä vitamiineilla ja kivennäisaineella." 
Epätarkkojen faktojen lisäksi maitopropaganda on sukupuolittunutta. Kuinka kiva! 


Toisaalla sivuilla tosin lukee, että "Maito on täyttä ravintoa ja etenkin kalsiumin ja D-vitamiinin takia korvaamaton osa kouluruokaa", vaikkei maito luonnostaan D-vitamiinia sisälläkään. Joten oikeastaan vaikka käyttäisikin maitotuotteita, joutuu ruokavaliotaan täydentämään lisätyillä vitamiineilla. Moneen soijamaitoon lisätään D-vitamiinin lisäksi kalsiumia ja B12-vitamiinia, joten maidosta saatavien ravintoaineiden suhteen on aivan sama, kumpaa juo. Faktat eivät valitettavasti aina ole maitolobbarien puolella.


Maito ja terveys ry. on osallistunut esimerkiksi Maitovoimaa-sivuston rahoittamiseen. Sivustolla kampanjoidaan 20-35-vuotiaiden naisten maidonjuonnin lisäämiseksi - kuluttavathan nämä tutkimusten mukaan paljon vähemmän maitotuotteita kuin ikäisensä miehet.

Kohderyhmään kuuluvana tein huvikseni sivuilta löytyneen testin siitä, saanko ruokavaliollani riittävästi kalsiumia. Tulos oli, että kalsiuminsaantini on aivan liian vähäistä, vain noin neljännes päivittäisestä tarpeestani. Tämä ei ollut yllättävää, kun ruksittavista vaihtoehdoista ei löytynyt ainoatakaan kasviperäistä kalsiumia sisältävää maitovalmistetta. Soijamaidot ja -jugurtit eivät ilmeisesti kuulu maitolobbarien käsitykseen siitä, mitä ihminen voi syödä. Mutta onhan se hauska pelotella huonoilla testeillä maitotuotteita vähän tai ei lainkaan käyttäviä osteoporoosilla ja muilla kauheuksilla.

Koulumaitotuella ja muilla maidon menekinedistämiskampanjoilla lobataan suomalaisille melko yksipuolista ja tuottajien taloudellisiin intresseihin kietoutuvaa kuvaa siitä, miten terveellinen ruokavalio koostetaan. Vain eläinperäisten maitotuotteiden kuluttamisen edistämiseen käytetään miljoonia valtion rahaa, vaikka kasvipohjainen vaihtoehto olisikin yhtä terveellinen. Koulumaitotukeakaan ei myönnetä kasvipohjaisiin maitovalmisteisiin, vaikka niissä olisi samat ravintoaineet kuin lehmänmaidossakin paljon ekologisemmassa muodossa. Esimerkiksi Oatlyn kauramaito sisältää niin kalsiumia kuin D-vitamiiniakin. Lisäksi kauramaidon hiilijalanjälki on viidesosa lehmänmaidon hiilijalanjäljestä. Eikä tarvitse niitä lehmiäkään kohdella kurjasti


Lypsylehmä. Kuva: Animalia



Minusta on melko järjetöntä ylipäätään tukea yksittäisten ruoka-aineiden kulutusta (ja niitä tuottavia yrityksiä), mikäli nuo ruoka-aineet eivät sisällä mitään, mitä ei voisi muillakin ruoka-aineilla korvata. Kaiken lisäksi nuo tuotteet ovat melkoisen epäeettisiä ja -ekologisia. En myöskään haluaisi omilla verovaroillani tukea tavallisen tehotuotetun lehmänmaidon kilpailuasetelmia luomulehmänmaitoon ja kasvimaitoihin nähden.  

Ruokaympyrä on Suomessa tehty ensimmäisen kerran aikana, jolloin proteiini ja kalsium olivat varmasti kaikkein helpoiten saatavissa eläinperäisistä tuotteista. 2000-luvulla muitakin vaihtoehtoja olisi runsaasti saatavilla, mutta silti käsitykset terveellisestä ruokavaliosta jumittavat 60-luvulla. Tai sitten kyse on rahasta. Suositukset siitä, mitä ihmisten tulisi syödä, ovat mitä suurimmassa määrin poliittisia valintoja.