Ihmisen viikko.

En kuulu niihin, joiden mielestä liiallinen Facebook pilaa elämän ja nielaisee kaiken vapaa-ajan johonkin pimeyden aukkoon. Päinvastoin. Tykkään lueskella ihmisten kuulumisia, selata kavereiden lomakuvia sekä lukea tuttavapiirini jakamia uutisia ja kommentoida niitä. Minua ei oikeastaan edes häiritse, että tähän menee välistä aika paljonkin aikaa päivästä. Selailu menee ohimennen ja vasemmalla kädellä muiden juttujen kanssa.

Vain yksi asia tuppaa välillä häiritsemään. Kun ihminen saa jakaa elämästään itse valitsemiaan paloja, on melko inhimillistä valita niitä parhaita. Näteimmät kuvat profiiliin, tentistä napattu vitonen tai ahkera päivä koko asunto siivoten statuspäivitykseen. Tiedostava maailmanparannusuutinen linkitetyksi, vaikka ehkä lukikin sen lisäksi myös Julia Tukiaisen blogia. 

Itsekin toimin näin, vaikka tajuankin, että annan aika kaunisteltua kuvaa itsestäni ja elämästäni. Muiden sosiaalisen median narratiiveista tulee usein sellainen olo, että äh. "Onpa toi aina kaunis" (kesäisessä hymyilevässä festarikuvassaan), kun peilistä omat syksyiset silmäpussit näyttävät siltä, että ahmaisevat kohta koko pään. Tai "miten tuo on aina niin ahkera, että jaksaa töiden jälkeen vielä kirjoittaa gradua?" kun itse on taas jaksanut juuri ja juuri kellahtaa sohvalle kirjan ja karkkipussin kanssa.

Kuva: weheartit

On lohdullista ajatella, että tietysti noillakin tyypeillä on oltava päiviä, jolloin näyttää suoruumiilta, avaimet jäivät kotiin eikä elämästä oikein muutenkaan tahdo suoriutua. Aina sitä ei kuitenkaan muista, sillä nuo päivät harvemmin näkyvät facebookin uutissyötteessäni. Vaikka ehkä pitäisi. Jotenkin vain elämän noloista ja säälittävistä ulottuvuuksista puhuminen julkisesti neljällesadalle lähimmälle ystävälleen tuntuu välillä - no - nololta ja säälittävältä.

Onneksi nuo ajatukset voi unohtaa ainakin tällä viikolla.

Teemaviikon ajankohta on tietysti tarkkaan valikoitu, sillä kaveripiirimme syvä inho lankeaa joka vuosi kuukausista tympeimmän, Marraskuun, päälle.  Marraskuu kaikessa julmuudessaan olisi kuitenkin jo uuden (ja pidemmän) vuodatuksen aihe.

(Ja ei, nyt ei mietitä epäonnistumisesta, mokailuista ja inhimillisyyden manifestaatioista koituvia mahdollisia innovaatioita ja kansantaloudellisia hyötyjä. Piste.)