Tekoturkistuohtumus

Lienee sanomattakin melko selvää, että kuolleisiin eläimiin verhoutuminen on minusta melko hyytävää. En keksi pompöösimpää tapaa alleviivata täysin turhaa kärsimystä, kuin kääräisemällä nyljetty, häkissä lyhyen elämänsä virunut minkki hupun tai hihan reunaan. Kyllä, reunaan. Valtaosa turkiksista todellakin menee vain vaatteiden koristeiksi, eikä niiden tarkoitus ole suinkaan pitää käyttäjäänsä lämpimänä. Sitä paitsi, jos kokoturkiksen ensisijainen tarkoitus olisi muka turkismummojen argumenttien mukaisesti lämmittää, niin miksi, oi miksi ne karvat on sijoitettu vaatteen ulko- eikä sisäpuolelle?


Mutta entäpä tekoturkikset, mitä mieltä niistä tulisi olla? 


Feikkiturkis ei vetoa omaan estetiikan tajuuni, enkä siis ole koskaan harkinnutkaan minkään tekoturkisttuotteen ostamista. Onhan materiaali, joka tarkoitus on näyttää kuolleen eläimen karvoitukselta melko kieroa. Ja mitä jos joku vaikkapa näkisi päälläni tekoturkista, viehättyisi, ja saisi siitä inspiraation ostaa oikeaa turkista? Tällöin olisin välillisesti innostanut jonkun ostamaan turkistuotteen. Kauhea ajatus. 


Toisaalta, jos eläimen karvan näköinen tuote sattuu miellyttämään silmää, on tietysti paljon parempi ostaa tekotuote kuin nyljetyn eläimen karvasta tehty vaate tai asuste. Synteettisen kuidun valmistaminen on pieni paha vaikkapa turkistuotannon aiheuttamiin ympäristöongelmiin verrattuna. Niistä pieniin häkkeihin ahdetuista stressaantuneista eläimistä nyt puhumattakaan.

Näyttääpä hauskalta koko elämän asuinpaikalta. (Kuva: Animalian sivut)

Sain tekoturkispohdintani päätökseen selatessani turkistuottajien Turkistalous-lehteä (kyllä, Eduskuntaan tulee sellaisiakin). Kyseisestä lehdestä todennäköisesti ammentaisi kevyesti materiaalia koko loppuelämäni pöyristelytarpeiksi, mutta ehkä on parempi jättää se nylkysesonki-intoiluineen kaikkineen suurimmaksi osaksi omaan alhaiseen arvoonsa.


Lehden yhdessä kolumnissa iloittiin ääneen tekoturkisten muodikkuudesta ja kehotettiin ostamaan paremman puutteessa feikkiä. Feikkiturkiksenkin lisääntyminen katukuvassa näet lisää turkistuottajien mukaan myös oikeiden turkisten trendikkyyttä ja siten kysyntää. Turkisten käytön ja lihan syönnin lisääntyminen yritettiin myös kytkeä jonkin kummallisen ajatusketjun kautta "luonnollisemman" elämäntavan paluuseen. Sillä ei liene merkitystä, etteivät tuotannon kohteena olevat eläimet pääse koskaan elämään millään tavalla luonnonmukaiseksi määriteltävää elämää.


Kirjoitus ratkaisi osaltani pohdinnan. Tekominkkikin on alkanut ällöttää. Jos eläimiä pienissä häkeissä pitävän tuotannon tukeminen on luonnollista, julistaudun mielelläni epäluonnollisen elämäntavan ystäväksi.