Laillinen elinkeino

Helsingin Sanomat uutisoi eilen tutkimuksesta, jonka mukaan siat suomalaisilla tiloilla voivat paremmin kuin muualla Euroopassa. Suhteellisen löperösti toteutettua tutkimusta – jossa esimerkiksi sairaskarsinoihin sijoitettujen kaikkein sairaimpien eläinten olosuhteita tai hyvinvointia ei laskettu mukaan arviointiin - ovat ehtineet kritisoida sen Suomessa toteuttaneiden tutkijoiden lisäksi suomalaiset eläinyhdistykset.

Kuva:hs.fi

Uutisten sanomaa hyvinvoivista sioista tukee kuitenkin kuvitus, jossa pienet vaaleanpunaiset possut tonkivat karsinansa pohjalta löytyviä harvoja pehkuja ja katsovat kameraan uteliaina. Sikojen lisäksi myös broilereista käytetään usein mediassa kuvia, joissa eläimet eivät ole vielä täysikasvuisen kokoisia. Karsinoihin ja aitauksiin ei tule lisää tilaa eläinten kasvaessa, ja silmiinpistävän ankeaa ahtautta on vaikea häivyttää kuvista.

Kuva: Oikeutta Eläimille

Isokokoisia sikoja näkeekin lähinnä hieman toisenlaisen materiaalin yhteydessä. Karsinoista pullistelevat täysikokoisiksi turvonneet eläimet enää näytäkään yhtä terveiltä ja reippailta 0,65 neliömetrin elintilallaan kuin pikkupossut, ja niistä saa masentavia uutiskuvia. Lisäksi turhan realististen kuvien julkaisemisesta saattaa joutua vankilaan. Tämä kohtalo uhkaa sikatiloja syksyllä 2009 salaa videoinutta Oikeutta Eläimille –yhdistyksen Karry Hedbergiä, jota syytetään sikatilallisten kunnianloukkauksesta. Tilojen kunniaa loukkaa ilmeisesti se, että niiden arjesta kertoo rehellisesti. Kuvien totuudenmukaisuutta ei pian alkavan oikeudenkäynnin syytteissä kyseenalaisteta.

Edellinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila ehti sikakohujen aikana älähtää monesti, miten tehosikalat ovat laillinen elinkeino, ja ettei kuvissa näy mitään laitonta. Tämä on ihan totta ja ehkäpä koko keskustelun tärkein huomio. On laillista, että sialla on vain 0,65 neliömetriä tilaa koko elämänsä aikana (luomusialla ruhtinaalliset 1,2 metriä, mikä ei sian pinta-alan huomioonottaen kuulosta kovin "luomulta"). On täysin laillista, että emakko makaa puolet elämästään kyljellään kääntymisen estävän telineen alla. On ihan laillista repiä muutaman päivän vanhalta possulta kivekset irti pihdeillä käyttämättä puudutusainetta. Netistä löytyvissä ohjeissa kehotetaan tunkemaan porsaan pää kainaloon, mikäli sen tuskankiljahdukset häiritsevät toimenpiteen aikana (sekä turhat ulos pursuavat suolet takaisin sinne, mistä tulivatkin). Sen sijaan monelle muulle kipua tuntevalle eläimelle, kuten vaikkapa suunnilleen yhtä älykkäälle koiralle, ei saa tehdä näin. Se ei todellakaan ole laillista.

Tästä on helppo huomata, miten huono mittari laki oikeastaan onkaan sille, onko jokin oikein tai väärin. Monet uutisia seuranneet ihmiset ovat olleet tämän laillisen elinkeinon arjen paljastuttua järkyttyneitä, mikä on oikeastaan melko tavallista. Historiassa on useita kipukohtia, joissa on huomattu, miten laki ja ihmisten käsitys oikeudenmukaisuudesta eivät kohtaa. Esimerkiksi vielä 1950-luvulla monissa amerikkalaisissa kaupungeissa oli laillista harjoittaa rotuerottelua vaikkapa busseissa.

Muutos ei usein synny vain ylhäältä päin tulleella lakimuutoksella, vaan oikeudenmukauisuudesta joudutaan kamppailemaan. Rosa Parksin kansalaistottelemattomuuden ja siitä seuranneen oikeudenkäynnin ansiosta yllämainittu rotuerottelu busseissa päättyi. Kollektiivisen moraalin muuttuessa jähmeä laki ei koskaan ole edelläkävijä, vaan laahaa perässä.

Anttilan seuraaja, ministeri Jari Koskinen ei ole vielä osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa eläinten hyvinvointia kohtaan. Onkin sangen helppo arvella, ettei muutos tule tälläkään kertaa lähtemään lainsäädäntötasolta. Sen sijaan se saattaa lähteä vaikkapa siitä, mitä ihmiset ostoskärryihinsä laittavat.