Avoin kirje Turun kaupunginhallitukselle toriparkin kaavoituksesta

Korkein hallinto-oikeus kumosi odotetusti lokakuun lopussa toriparkin sisältäneen Kauppatorin kaavan, koska geotekniset selvitykset oli tehty puutteellisesti. Nyt kaupunginhallitukselle esitetään maanantain kokoukseen jälleen uutta kaavaa, jonka osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa toriparkki on yhä mukana: "Tavoitteena on myös mahdollistaa torinalainen pysäköintilaitos ja siihen liittyvät yhteydet naapurikortteleihin."

Kaupunginhallituksen tulisi nyt päättää, että toriparkkia ei rakenneta tai suunnitella. Toriparkki on kuvitelma, jota turkulaiset eivät halua ja kaupunki ei tarvitse. Hanke, joka on viivyttänyt Turun keskustan kehittämistä jo parikymmentä vuotta, tulisi nyt lopullisesti haudata. Parkkihallille ei ole tarvetta, sillä kahden korttelin säteellä Kauppatorista sijaitsee Louhen lisäksi seitsemän puolityhjää parkkihallia (Stockmann, Wiklund, Anttila, Eskeli, Julia, Europark P-centrum ja Puutori). Mielipidemittauksissa turkulaisten ja jopa yrittäjienkin selvä enemmistö on vastustanut toriparkkia.

Turun toriparkki Oy ei ole laatinut Toriparkista yleissuunnitelmaa eikä kustannusarviota, ja hanke on jo nyt maksanut kaupungille uskomattomat määrät rahaa ja aikaa pyöriessään päätöksenteko- ja tuomioistuinkoneistoissa vuosikymmeniä. Lisäksi yksityisautoilua ei tulisi suosia ilmastollisista ja terveydellisistä syistä. Rakentaminen myös tappaisi torikaupan, pilaisi torin vuosiksi ja viivyttäisi keskustan kunnostamista.

KHO:n päätöksen perusteluista voi lukea, että toriparkin Yliopistonkadun sivu sekä ajoramppi Yliopistonkadulta ovat pohjavesiolosuhteiden suhteen toteuttamiskelvottomia. KHO ei myöskään muuttanut Turun hallinto-oikeuden päätöksen perusteluja liikenteen osalta. Vaikka geoteknisiä ja liikennettä koskevia selvityksiä tehtäisiinkin lisää, asemakaava tullee siis silti olemaan lainvastainen jollakin toisella kaavavalituksissa esitetyllä perusteella, johon tuomioistuin ei nyt ottanut kantaa. Näin kaupungin kehittäminen viivästyisi edelleen. Turun vetovoiman ei saa antaa enää laskea.

Keskustaa tulisi nyt kehittää nopeasti jo hyväksyttyjen suunnitelmien mukaan, järkevillä ja laillisilla keinoilla. Turku tarvitsee laajan kävelykeskustan, keskustan pyörätieverkon, runkobussit ja pikaraitiotien. On ajan ja rahojen sekä hermojen haaskausta haihatella enää parkkihankkeella, joka selkeästi on lainvastainen ja jo nyt hidastanut keskustan kehittämistä sekä syönyt turkulaisten rahoja vuosikymmenten ajan.


Ystävällisesti,

Turun vihreät nuoret ja opiskelijat ry:n jäsenet ja tukijat
Saara Ilvessalo
Mirjami Asikainen
Tomi Holstila
Taina Ylli
Vaula Metso
Laura Kuusisto
Aleksi Laine
Haron Walliander
Joonas Saario
Julianna Kentala
Sara Luotonen
Emma Kolu
Jukka Vornanen
Kukka-Maaria Wessman
Martti Hänninen

Ihmisen viikko.

En kuulu niihin, joiden mielestä liiallinen Facebook pilaa elämän ja nielaisee kaiken vapaa-ajan johonkin pimeyden aukkoon. Päinvastoin. Tykkään lueskella ihmisten kuulumisia, selata kavereiden lomakuvia sekä lukea tuttavapiirini jakamia uutisia ja kommentoida niitä. Minua ei oikeastaan edes häiritse, että tähän menee välistä aika paljonkin aikaa päivästä. Selailu menee ohimennen ja vasemmalla kädellä muiden juttujen kanssa.

Vain yksi asia tuppaa välillä häiritsemään. Kun ihminen saa jakaa elämästään itse valitsemiaan paloja, on melko inhimillistä valita niitä parhaita. Näteimmät kuvat profiiliin, tentistä napattu vitonen tai ahkera päivä koko asunto siivoten statuspäivitykseen. Tiedostava maailmanparannusuutinen linkitetyksi, vaikka ehkä lukikin sen lisäksi myös Julia Tukiaisen blogia. 

Itsekin toimin näin, vaikka tajuankin, että annan aika kaunisteltua kuvaa itsestäni ja elämästäni. Muiden sosiaalisen median narratiiveista tulee usein sellainen olo, että äh. "Onpa toi aina kaunis" (kesäisessä hymyilevässä festarikuvassaan), kun peilistä omat syksyiset silmäpussit näyttävät siltä, että ahmaisevat kohta koko pään. Tai "miten tuo on aina niin ahkera, että jaksaa töiden jälkeen vielä kirjoittaa gradua?" kun itse on taas jaksanut juuri ja juuri kellahtaa sohvalle kirjan ja karkkipussin kanssa.

Kuva: weheartit

On lohdullista ajatella, että tietysti noillakin tyypeillä on oltava päiviä, jolloin näyttää suoruumiilta, avaimet jäivät kotiin eikä elämästä oikein muutenkaan tahdo suoriutua. Aina sitä ei kuitenkaan muista, sillä nuo päivät harvemmin näkyvät facebookin uutissyötteessäni. Vaikka ehkä pitäisi. Jotenkin vain elämän noloista ja säälittävistä ulottuvuuksista puhuminen julkisesti neljällesadalle lähimmälle ystävälleen tuntuu välillä - no - nololta ja säälittävältä.

Onneksi nuo ajatukset voi unohtaa ainakin tällä viikolla.

Teemaviikon ajankohta on tietysti tarkkaan valikoitu, sillä kaveripiirimme syvä inho lankeaa joka vuosi kuukausista tympeimmän, Marraskuun, päälle.  Marraskuu kaikessa julmuudessaan olisi kuitenkin jo uuden (ja pidemmän) vuodatuksen aihe.

(Ja ei, nyt ei mietitä epäonnistumisesta, mokailuista ja inhimillisyyden manifestaatioista koituvia mahdollisia innovaatioita ja kansantaloudellisia hyötyjä. Piste.)