Ihmislajin ahneuden tuhovoima muistutti taas itsestään tänä aamuna uutissivut avattuani. Hesarin uutisen mukaan viimeinen Vietnamin jaavansarvikuono on löydetty kuolleena. Eläimen sarvi oli sahattu pois, joten syyllinen lienee salametsästäjä. Selvempää muistutusta ihmisen aiheuttamasta kuudennesta sukupuuttoaallosta on vaikea saada.
 |
| Kuva lainattu weheartitista |
Jollain kierolla tavalla on mielestäni lohdullista, että nyt tapettu sarvikuono oli todella lajinsa viimeinen, eikä vietnamin jaavansarvikuonoja ole eläintarhoissakaan. En osaa oikeasti nähdä juurikaan arvoa tai merkitystä sillä, että jotakin eläinlajia tekohengitetään väkisin häkissä tai aitauksessa. Ja uskotellaan itselle, että ehkä joskus vielä ne saadaan vapautettua luontoon. Että ei tuntuisi niin pahalta ja syylliseltä.
Todellisuus kuitenkin on usein valitettavasti toinen. Eläintarhaan reliikeiksi jostain aidosta ja villistä teljetyt eläimet eivät kovinkaan usein pääse jatkamaan lajinsa kantaa sinne minne kuuluvat, vaan palvelevat ennemminkin ihmisten tarvetta pällistellä. Eläin on eläintarhassa harvoin itsensä tai lajitoveriensa takia. Lajin säilyttämisellä kuitenkin usein oikeutetaan eläintarhojen olemassaolo, sillä mitä jos joskus kuitenkin. Nyt - kun lajia ei ole jäljellä tarhaolosuhteissakaan - ainakin on pakko katsoa peiliin ja rehellisesti kohdata se todellisuus, että tuhosimme taas yhden lajin. Enää ei voi leikkiä, että ei tässä mitään, ehkä niitä joskus vielä elää luonnossa. Ei. Sinne meni viimeinen.
 |
| Tämäkin: weheartit |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti