Eduskuntavaalit ovat ihan tosi kohta. Jännittävää ja pelottavaa. Vaalihulluus alkaa olla jo toden teolla päällä. Hulluus kulminoitui tällä viikolla, kun näin tänään Jani Toivolan kahvilassa, ja menin vain juttelemaan sille sen ehdokkuudesta. Minä. Juttelemaan. Tuntemattomalle.
No, se hulluudesta. Jos vielä mietit, ketä äänestää, katso suuntaa vaikka näistä:
- Kepan arvosanat eduskuntapuolueille niiden talous- ilmasto- ja kehityspoliittisten kantojen perusteella.
- Polttiksen yhden kysymyksen vaalikone, jossa on listattu ehdokkaiden ja puolueiden ilmastolakikannat.
- Nykyisten kansanedustajien ydinvoimakannat.
- Animalian lista ehdokkaista, jotka tahtovat lopettaa turkistarhauksen.
Olen tehnyt aika paljon jo vaalikoneita, ja aika monessa on todella alkanut ärsyttää se, miten paljon ne korostavat nykyään yksittäisiä ehdokkaita puolueiden sijaan. Ylen oli ensimmäinen, josta näki ehdokkaiden lisäksi sen, mikä puolue sopii vastaajalle parhaiten. Ja mikä huonoiten. Pelkän henkilön äänestäminen eduskuntavaaleissa on vähän hölmöä, kun ei tää nyt mikään henkilövaali sikäli ole. On ihan turha äänestää sellaista ehdokasta, jonka puolueen kanssa ei ole samaa mieltä. Välillä kuulee ihan fiksujenkin tyyppien äänestäneen vaikka jotain keskustalaista nuorta ympäristöprofiililla kampanjoinutta ehdokasta, vaikkei muuten Keskustaa äänestäisikään. Parhaassa tapauksessa tyyppi ei edes tule valituksi, joten ääni meni vain puolueelle. Puolueelle, jonka linjoilla ei kovin vahvasti ole.
No, joka tapauksessa huhtikuussa päätät sää. Ja mää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti