Tekoturkistuohtumus

Lienee sanomattakin melko selvää, että kuolleisiin eläimiin verhoutuminen on minusta melko hyytävää. En keksi pompöösimpää tapaa alleviivata täysin turhaa kärsimystä, kuin kääräisemällä nyljetty, häkissä lyhyen elämänsä virunut minkki hupun tai hihan reunaan. Kyllä, reunaan. Valtaosa turkiksista todellakin menee vain vaatteiden koristeiksi, eikä niiden tarkoitus ole suinkaan pitää käyttäjäänsä lämpimänä. Sitä paitsi, jos kokoturkiksen ensisijainen tarkoitus olisi muka turkismummojen argumenttien mukaisesti lämmittää, niin miksi, oi miksi ne karvat on sijoitettu vaatteen ulko- eikä sisäpuolelle?


Mutta entäpä tekoturkikset, mitä mieltä niistä tulisi olla? 


Feikkiturkis ei vetoa omaan estetiikan tajuuni, enkä siis ole koskaan harkinnutkaan minkään tekoturkisttuotteen ostamista. Onhan materiaali, joka tarkoitus on näyttää kuolleen eläimen karvoitukselta melko kieroa. Ja mitä jos joku vaikkapa näkisi päälläni tekoturkista, viehättyisi, ja saisi siitä inspiraation ostaa oikeaa turkista? Tällöin olisin välillisesti innostanut jonkun ostamaan turkistuotteen. Kauhea ajatus. 


Toisaalta, jos eläimen karvan näköinen tuote sattuu miellyttämään silmää, on tietysti paljon parempi ostaa tekotuote kuin nyljetyn eläimen karvasta tehty vaate tai asuste. Synteettisen kuidun valmistaminen on pieni paha vaikkapa turkistuotannon aiheuttamiin ympäristöongelmiin verrattuna. Niistä pieniin häkkeihin ahdetuista stressaantuneista eläimistä nyt puhumattakaan.

Näyttääpä hauskalta koko elämän asuinpaikalta. (Kuva: Animalian sivut)

Sain tekoturkispohdintani päätökseen selatessani turkistuottajien Turkistalous-lehteä (kyllä, Eduskuntaan tulee sellaisiakin). Kyseisestä lehdestä todennäköisesti ammentaisi kevyesti materiaalia koko loppuelämäni pöyristelytarpeiksi, mutta ehkä on parempi jättää se nylkysesonki-intoiluineen kaikkineen suurimmaksi osaksi omaan alhaiseen arvoonsa.


Lehden yhdessä kolumnissa iloittiin ääneen tekoturkisten muodikkuudesta ja kehotettiin ostamaan paremman puutteessa feikkiä. Feikkiturkiksenkin lisääntyminen katukuvassa näet lisää turkistuottajien mukaan myös oikeiden turkisten trendikkyyttä ja siten kysyntää. Turkisten käytön ja lihan syönnin lisääntyminen yritettiin myös kytkeä jonkin kummallisen ajatusketjun kautta "luonnollisemman" elämäntavan paluuseen. Sillä ei liene merkitystä, etteivät tuotannon kohteena olevat eläimet pääse koskaan elämään millään tavalla luonnonmukaiseksi määriteltävää elämää.


Kirjoitus ratkaisi osaltani pohdinnan. Tekominkkikin on alkanut ällöttää. Jos eläimiä pienissä häkeissä pitävän tuotannon tukeminen on luonnollista, julistaudun mielelläni epäluonnollisen elämäntavan ystäväksi.

Tasa-arvoinen avioliittolaki hivuttautuu eteenpäin

Enpä olisi ihan heti uskonut hehkuttavani keskustalaista kansanedustajaa blogissani, tai missään muuallakaan. 

Mutta mutta: Hesarin mukaan Antti Kaikkonen on ensimmäisenä Keskustan kansanedustajana allekirjoittanut aloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Mahtavaa!

Nimiä aloitteeseen on ehditty kerätä jo kesästä asti. Kuitenkaan kukaan oppositiopuolueista ei Kaikkosta ennen ollut uskaltautunut aloitetta allekirjoittamaan. Tai no, eipä allekirjoittajia löydy Kristillisdemokraateistakaan, mutta se lienee sanomattakin selvää. KD:n ansiostahan aloitteeseen ylipäätään nimiä kerätään. Hauskaa ironiaa on, että Kristillisdemokraateista johtuen aloite saa nyt paljon enemmän huomiota kuin se pelkkänä hallituksen esityksenä saisi. Menkää vain sinne perinteiden taakse piiloon, ja pysykää siellä.

Ylen vaalikoneessa on vastannut moni Keskustan ja Perussuomalaisten sittemmin valittu kansanedustaja, joka on ollut samaa tai jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa, jonka mukaan homopareille kuuluu samat oikeudet kuin heteropareillekin. Ja jottei jäisi epäselväksi, ketkä nämä kansanedustajat tarkalleen ottaen olivat, tässä nimilista: Mari Kiviniemi, Paula Lehtomäki, Antti Kaikkonen, Arja Juvonen, Annika Saarikko, Maria Lohela, Anne Louhelainen, Reijo Tossavainen, Kimmo Tiilikainen, Kaj Turunen, Katri Komi, Markku Rossi, Maria Tolppanen, Tuomo Puumala, Anne Kalmari, Kauko Tuupainen, Pirkko Mattila ja Timo Korhonen. Joista nyt jopa yksi on uskaltautunut olemaan kanssaan samaa mieltä vaalien jälkeenkin.


Keskustan nettisivuilla mainostetaan, että

"Keskusta on arvopuolue. Korostamme jokaisen ihmisarvon tunnustavaa, ihmisten erilaisuuden hyväksyvää ja ihmisten yhteistyötä vaalivaa moniarvoisuutta sekä suvaitsevaisuutta. Meille tärkeitä asioita ovat inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus, työnteko ja yrittäjyys sekä yhteisvastuu ja tasa-arvo."  

Nyt jos koskaan on aika olla sanojensa mittainen. Kun Antti Kaikkonen on nyt vihdoin murtanut jään sopii toivoa, että useampikin keskustalaisista tasa-arvoa kunnioittavista kansanedustajista rohkaistuu aloitteen allekirjoittamaan. Ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä on asiana aivan liian tärkeä pelkäksi poliittiseksi pelinappulaksi. 

Epäröivien puolueiden monet kansanedustajat ovat korostaneet sitä, että lakialoite on ennen kaikkea omantunnon kysymys. Toivottavasti kansanaedustajat myös tekevät omatuntonsa mukaisen päätöksen, eivätkä taivu ajattelemaan puoluekuria tai typistä aloitetta hallitus - oppositio -taisteluna. Vaalikoneiden mukaan eduskunnassa kuitenkin on enemmistö ihmisten tasa-arvoisuuteen uskovia kansanedustajia, ja heitä on kristillisdemokraatteja lukuunottamatta kaikkien eduskuntaryhmien jäsenissä. Miksi ylipäätään haluta kansanedustajaksi, jos ei ole tarpeen tullen valmis toimimaan arvojensa mukaan?

Muissa Pohjoismaissa laki kohtelee ihmisiä jo tasa-arvoisesti riippumatta siitä, minkälaisia elimiä tämän tai kumppaninsa jalkovälissä sattuu olemaan. Otetaan mekin askel eteenpäin.

Kuva: Weheartit 

PS. Jottei jäisi epäselväksi, niin mainittakoon, että kirkko mielipiteineen ei edelleenkään liity asiaan yhtään mitenkään. Luterilainen kirkko, kuten kaikki muutkin uskonnolliset yhdyskunnat, on vastaisuudessakin ihan vapaa valitsemaan kenet vihkii ja kenet ei. Jos ev.lut. kirkko haluaa lakialoitteen mahdollisen hyväksymisen jälkeen olla edelleen suvaitsematon ja syrjivä, sitä ei laki estä.

PPS. "Miksi se avioliittolaki sitten muka on niin tärkeä?" No katso vaikka täältä syitä. Jos haluat toimia aloitteen edistämiseksi, sivuilla neuvotaan siinäkin. Tästäkin postauksesta löydät lihavoituna nimiä, joita kelpaisi kuumotella aiheesta.

Laillinen elinkeino

Helsingin Sanomat uutisoi eilen tutkimuksesta, jonka mukaan siat suomalaisilla tiloilla voivat paremmin kuin muualla Euroopassa. Suhteellisen löperösti toteutettua tutkimusta – jossa esimerkiksi sairaskarsinoihin sijoitettujen kaikkein sairaimpien eläinten olosuhteita tai hyvinvointia ei laskettu mukaan arviointiin - ovat ehtineet kritisoida sen Suomessa toteuttaneiden tutkijoiden lisäksi suomalaiset eläinyhdistykset.

Kuva:hs.fi

Uutisten sanomaa hyvinvoivista sioista tukee kuitenkin kuvitus, jossa pienet vaaleanpunaiset possut tonkivat karsinansa pohjalta löytyviä harvoja pehkuja ja katsovat kameraan uteliaina. Sikojen lisäksi myös broilereista käytetään usein mediassa kuvia, joissa eläimet eivät ole vielä täysikasvuisen kokoisia. Karsinoihin ja aitauksiin ei tule lisää tilaa eläinten kasvaessa, ja silmiinpistävän ankeaa ahtautta on vaikea häivyttää kuvista.

Kuva: Oikeutta Eläimille

Isokokoisia sikoja näkeekin lähinnä hieman toisenlaisen materiaalin yhteydessä. Karsinoista pullistelevat täysikokoisiksi turvonneet eläimet enää näytäkään yhtä terveiltä ja reippailta 0,65 neliömetrin elintilallaan kuin pikkupossut, ja niistä saa masentavia uutiskuvia. Lisäksi turhan realististen kuvien julkaisemisesta saattaa joutua vankilaan. Tämä kohtalo uhkaa sikatiloja syksyllä 2009 salaa videoinutta Oikeutta Eläimille –yhdistyksen Karry Hedbergiä, jota syytetään sikatilallisten kunnianloukkauksesta. Tilojen kunniaa loukkaa ilmeisesti se, että niiden arjesta kertoo rehellisesti. Kuvien totuudenmukaisuutta ei pian alkavan oikeudenkäynnin syytteissä kyseenalaisteta.

Edellinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila ehti sikakohujen aikana älähtää monesti, miten tehosikalat ovat laillinen elinkeino, ja ettei kuvissa näy mitään laitonta. Tämä on ihan totta ja ehkäpä koko keskustelun tärkein huomio. On laillista, että sialla on vain 0,65 neliömetriä tilaa koko elämänsä aikana (luomusialla ruhtinaalliset 1,2 metriä, mikä ei sian pinta-alan huomioonottaen kuulosta kovin "luomulta"). On täysin laillista, että emakko makaa puolet elämästään kyljellään kääntymisen estävän telineen alla. On ihan laillista repiä muutaman päivän vanhalta possulta kivekset irti pihdeillä käyttämättä puudutusainetta. Netistä löytyvissä ohjeissa kehotetaan tunkemaan porsaan pää kainaloon, mikäli sen tuskankiljahdukset häiritsevät toimenpiteen aikana (sekä turhat ulos pursuavat suolet takaisin sinne, mistä tulivatkin). Sen sijaan monelle muulle kipua tuntevalle eläimelle, kuten vaikkapa suunnilleen yhtä älykkäälle koiralle, ei saa tehdä näin. Se ei todellakaan ole laillista.

Tästä on helppo huomata, miten huono mittari laki oikeastaan onkaan sille, onko jokin oikein tai väärin. Monet uutisia seuranneet ihmiset ovat olleet tämän laillisen elinkeinon arjen paljastuttua järkyttyneitä, mikä on oikeastaan melko tavallista. Historiassa on useita kipukohtia, joissa on huomattu, miten laki ja ihmisten käsitys oikeudenmukaisuudesta eivät kohtaa. Esimerkiksi vielä 1950-luvulla monissa amerikkalaisissa kaupungeissa oli laillista harjoittaa rotuerottelua vaikkapa busseissa.

Muutos ei usein synny vain ylhäältä päin tulleella lakimuutoksella, vaan oikeudenmukauisuudesta joudutaan kamppailemaan. Rosa Parksin kansalaistottelemattomuuden ja siitä seuranneen oikeudenkäynnin ansiosta yllämainittu rotuerottelu busseissa päättyi. Kollektiivisen moraalin muuttuessa jähmeä laki ei koskaan ole edelläkävijä, vaan laahaa perässä.

Anttilan seuraaja, ministeri Jari Koskinen ei ole vielä osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa eläinten hyvinvointia kohtaan. Onkin sangen helppo arvella, ettei muutos tule tälläkään kertaa lähtemään lainsäädäntötasolta. Sen sijaan se saattaa lähteä vaikkapa siitä, mitä ihmiset ostoskärryihinsä laittavat.