Maitolobbarilla on (pinkkiä ja vaaleansinistä) asiaa

Edellinen blogikirjoitusprosessi ei valitettavasti lopettanut maitolobbausärtymystä, vaan yksi linkki on johtanut toiseen, kolmanteen ja neljänteen. Olisi edelleen aika monta pointtia joihin tarttua maidonkulutuksenedistämistahojen toiminnassa. Onhan se nyt oikeasti aika hämmentävää, miten jokin yksittäinen telintarviketuotannon ala harrastaa kouluissa vapaasti terveysmielikuvamainontaa, ja tähän propagoimiseen vielä käytetään verorahoja. 

Ylivoimaisesti pahinta vastaan tullutta propagandaa on ollut valtion rahoilla mahdollistettu maidon sukupuolittunut mielikuvapropagointi. Maito ja terveys ry. on tuottanut omat erilliset maidon terveysvaikutuksia erittelevät infovihkoset tytöille ja pojille. Miksi? Näemmä, koska maitoa markkinoidaan tytöille ja pojille eri kuvastolla ja argumenteilla, jotta molemmat sukupuolet saataisiin kuluttamaan sitä mahdollisimman paljon. Kuvitin jo edellisen maitopostauksen ko. lehdyköiden kansilla, mutten voinut olla erittelemättä niiden sisältöjäkin, sen verran hirvittävää kamaa löytyi kansien välistäkin.

Tiesittekö, että maito on hyvä osa painonhallintaa tytöille, mutta osana poikien ruokavaliota kasvattaa lihaksia? En minäkään. On se ihmeellistä, miten elintarvike kykenee tunnistamaan ihmiselimistön kromosomiparit ja muuttamaan vaikutuksiaan niiden perusteella. (Tosin maito kasvattaa vähän myös tyttöjen lihaksia, mutta lihasten kasvun muistutetaan tietystikin polttavan energiaa eli laihduttavan). 








Pojille kerrotaan, paljonko proteiinia maitotuotteet sisältävät, tytöille taas kerrotaan, että "maidossa ei ole turhia kaloreita " ja että "uusimman tutkimustiedon mukaan maito auttaa pitämään painon hallinnassa".Tyttöjä kehotetaan olemaan laihduttamatta ja olemaan tyytyväisiä itseensä, mutta silti jostain syystä vain tyttöjen vihkosessa annetaan laihdutusvinkkejä ja sen kuvituksena on päätetty käyttää (pinkkiä!) vaakaa ja mittanauhaa. On kyllä vaikea kuvitella typerämpää ja toimimattomampaa strategiaa saada joku ajattelemaan painoaan ja ulkonäköasioita vähemmän. Kuvituksessa tyttöjen ruoka näyttää myös terveellisemmältä kuin poikien miehekkäät lihapiirakat kolmella nakilla. Tyttöjen ruoka myös tarjoillaan pinkeistä kulhoista, kuinkas muuten. 

Tyttöjen lehtinen on pääasiallisesti vaaleanpunainen, poikien vaaleansininen. Sivuja on saman verran, mutta poikien sivuilla on huomattavasti vähemmän tekstiä. Sitä on myös ryyditetty "Hei, hetkinen" -tyylisillä huudahduksilla, joiden on ilmeisesti tarkoitus ylläpitää huonommalla keskittymiskyvyllä varustettujen poikien mielenkiintoa. Tytöiltä lukemisen oletetaan sujuvan ilman metahuutelua. Poikia käyttäytymiseen pyritään vaikuttamaan vetoamalla siihen, mitä miehet tekevät. ("Elääkö mies pelkillä kasviksilla?", "Mies juo maitoa" yms.). Mittanauhoista, pörrövaaoista ja lihaksiaan pullistelevien esiteinien kuvista on lopulta vaikeaa sanoa, kumpaa sukupuolta ne loukkaavat enemmän.

Ei liene vaikeaa arvata, kumman sukupuolen vihosta nämä ovat:

"Nälkähän ehtii hurjaksi, jos joka pakkauksen kohdalla jää tutkimaan rasva-, suola- tai lisäainepitoisuuksia. Kunnon ruoka ei kuitenkaan ole vaikea juttu."

"Älä tuijota liikaa ihannepainotaulukoihin. Ne eivät sovi kasvavalle nuorelle. Kaverin paino ei ole sinun ihannepainosi. Laihuus ei takaa onnea eikä pelkkä vaaka saa ohjata syömistäsi. Liikunnallisilla elämäntavoilla ja järkevällä syömisellä paino löytää parhaiten kohdalleen."

"Yksi asia on varma: papu ei kasva, jos lihaksia ei harjoiteta eikä niille anneta kunnon rakennusaineita. Proteiinia ei kannata popsia pillereinä tai jauhoina. Proteiineja saa kätevämmin lihasta, kalasta, broilerista, munista, maidosta, ja niistä pavuistakin. Maukkaampaa kuin pillerit, eikö?"

On varmasti aika kaukaa haettua haaveilua toivoa, että elintarvikelobbaus oikeasti korreloisi tuotteen eettisyyden ja ympäristöystävällisyyden kanssa. Tai että maataloustuotteiden mielikuvamarkkinointia tuettaisiin suhteessa niiden terveellisyyteen ja tarpeellisuuteen. Tai että elintarvikkeiden tuotanto ylipäätään korreloisi terveyssuositusten kanssa, eikä päin vastoin (Suomessahan juttu näyttää menevän niin päin, että niitä tuotteita, joita tuotetaan paljon mielikuvamarkkinoidaan terveellisinä).

Mutta jättäisitte edes naurettavat  ja asiaan millään tavalla liittymättömät typerät sukupuolistereotypiat väliin.

Puolueellisten lobbariyhdistysten lisäksi on huvittavaa huomata, miten näennäisen puolueettomat ravintosuosituksetkin suorastaan mainostavat maitoa. Yksi googlailun huvittavimpia ja ärsyttävimpiä sivulöydöksiä on ollut valtion ravitsemusneuvottelukunnan terveyssuositukset (joita siteerataan mm. Hesarissa), joiden mukaan "D-vitaminoidut maitovalmisteet ovat välttämättömiä riittävän D-vitamiinin saannin turvaamiseksi."  Välttämättömiä? Maitovalmisteet? Miksi jokin vitamiini tai muu tarpeellinen ravintoaine olisi välttämätöntä saada elimistöönsä elintarvikkeesta, joka ei sitä luontaisesti sisällä? Miksi se on lähtökohtaisesti parempi asia, että vitamiini sotketaan johonkin elintarvikkeeseen kuin että se nautitaan sellaisenaan? Mitään muuta D-vitamiininsaantilähdettä suosituksissa ei mainita. Jos esimerkiksi maitohappobakteerit katsottaisiin ihmiselle välttämättömiksi, neuvoisiko valtio nauttimaan ne välttämättä esimerkiksi gefilus-mehuna? Typerä ajatus, mutta kyse on ihan samasta asiasta. Tämä kertoo ehkä siitä, miten epäobjektiivisia ravintosuositukset pahimmillaan ovat.

(Tämä oli viimeinen maitovuodatus toistaiseksi, lupaan.)

Maitolobbarilla on asiaa

Helsingin Sanomat uutisoi viikonloppuna jälleen maataloustuen suurimmat saajat. Maataloustuotteiden tuottamisen lisäksi tukea jaetaan niiden lobbaamiseen. Maitotuotteiden menekinedistämiseen kouluissa jaettiin yhteensä 3,6 miljoonaa euroa verovaroja. Valtaosan tästä summasta - ja ylipäätään suurimman yksittäisen maataloustuen - nappasi Valio myydäkseen maitoa kouluihin. Valiolle maksetaan tänä vuonna yhteensä 2 miljoonaa euroa maidon kaupittelusta kouluihin alennettuun hintaan.


Tukea maksetaan kouluille sen mukaan, paljonko oppilaita on ja paljonko maitoa kuluu. Tuen saamisen huvittava (tai säälittävä) edellytys on lisäksi maitoa mainostavan julisteen pitäminen pysyvästi esillä näkyvällä paikalla koulussa.

Kaikki koulumaitotuella tuettu maito on tehotuotettua. Koulujen, noiden maidon suurkuluttajien, tarjoilemasta maidosta pisarakaan ei ole luomumaitoa, sillä Suomen luomustandardit eivät taivu maidon D-vitaminointiin ja kaikki koulumaito (Steiner-kouluja lukuunottamatta) on D-vitaminoitua. Toisin on esimerkiksi Ruotsissa, jossa luomumaitoon lisätään D-vitamiinia. Eläinten jonkin verran parempien olojen lisäksi luomumaidossa on muitakin hyviä puolia: sen hiilijalanjälki on arvioitu 10-20 prosenttia tavallista maitoa pienemmäksi.

Itse en ole juonut lasillistakaan maitoa kohta kahteenkymmeneen vuoteen. Lopetin sen joskus ala-asteikäisenä joksikin aikaa epäillyn laktoosi-intoleranssin takia. Vaikka sainkin aloittaa maidon juomisen uudelleen epäilyn paljastuttua pelkäksi epäilyksi, oli se alkanut maistua vieraalta ja ällöttävältä. Vanhempiani tämä ei haitannut, sillä söin muita maitotuotteita kuten ennenkin. Koulussa muistan opettajien kuitenkin syyllistäneen muista ruokailutottumuksista riippumatta niitä lapsia, jotka eivät juoneet maitoa ruuan kanssa, se kun oli jotenkin olennainen osa kouluruokailua. Omalla geenipoolillani lienee mahdotonta kasvaa edes keskipituiseksi, mutta silti opettajat näkivät maagisen korrelaation myös esimerkiksi siinä, kun luokan lyhin ei juonut maitoa. 


Vaikka edelleenkin syön joitakin prosessoituja maitotuotteita (lähinnä juustoa ja jugurttia), on minusta ajatus aikuisesta juomassa jonkin eläimen nisästä valunutta eritettä jotenkin kiero ja kummallinen - nisäkkäiden maidonjuonnilla on tapana päättyä ennen täysikasvuisuutta. Mutta suomalaisen kaltainen aikuisten maidonjuonti ihan sellaisenaan ei lienekään muualla kovin tavallista. 


Suomessa kuitenkin aikuisetkin juovat maitoa, ja koululaisten lisäksi myös aikuisten maidonjuonnin edistämiseen käytetään verorahoja. Muun muassa Maito ja terveys ry. sai tukea maidon menekinedistämiseen viime vuonna 427 000 euroa. Nettisivullaan kyseinen järjestö muun muassa tietää, että

"Suomessa aliravitsemuksesta voivat kärsiä hyvin rajoitetulla ruokavaliolla elävät, kuten tiukkaa kasvisruokavaliota noudattavat nuoret." 

"Ravintoaineita ei saada riittävästi, jos ruokavaliosta poistetaan lihan lisäksi maito ja maitovalmisteet. Ruokavaliota on täydennettävä vitamiineilla ja kivennäisaineella." 

Epätarkkojen faktojen lisäksi maitopropaganda on sukupuolittunutta. Kuinka kiva! 

Kuvat: www.maitojaterveys.fi

Toisaalla sivuilla tosin lukee, että "Maito on täyttä ravintoa ja etenkin kalsiumin ja D-vitamiinin takia korvaamaton osa kouluruokaa", vaikkei maito luonnostaan D-vitamiinia sisälläkään. Joten oikeastaan vaikka käyttäisikin maitotuotteita, joutuu ruokavaliotaan täydentämään lisätyillä vitamiineilla. Moneen soijamaitoon lisätään D-vitamiinin lisäksi kalsiumia ja B12-vitamiinia, joten maidosta saatavien ravintoaineiden suhteen on aivan sama, kumpaa juo. Faktat eivät valitettavasti aina ole maitolobbarien puolella.


Maito ja terveys ry. on osallistunut esimerkiksi Maitovoimaa-sivuston rahoittamiseen. Sivustolla kampanjoidaan 20-35-vuotiaiden naisten maidonjuonnin lisäämiseksi - kuluttavathan nämä tutkimusten mukaan paljon vähemmän maitotuotteita kuin ikäisensä miehet.

Kohderyhmään kuuluvana tein huvikseni sivuilta löytyneen testin siitä, saanko ruokavaliollani riittävästi kalsiumia. Tulos oli, että kalsiuminsaantini on aivan liian vähäistä, vain noin neljännes päivittäisestä tarpeestani. Tämä ei ollut yllättävää, kun ruksittavista vaihtoehdoista ei löytynyt ainoatakaan kasviperäistä kalsiumia sisältävää maitovalmistetta. Soijamaidot ja -jugurtit eivät ilmeisesti kuulu maitolobbarien käsitykseen siitä, mitä ihminen voi syödä. Mutta onhan se hauska pelotella huonoilla testeillä maitotuotteita vähän tai ei lainkaan käyttäviä osteoporoosilla ja muilla kauheuksilla.

Koulumaitotuella ja muilla maidon menekinedistämiskampanjoilla lobataan suomalaisille melko yksipuolista ja tuottajien taloudellisiin intresseihin kietoutuvaa kuvaa siitä, miten terveellinen ruokavalio koostetaan. Vain eläinperäisten maitotuotteiden kuluttamisen edistämiseen käytetään miljoonia valtion rahaa, vaikka kasvipohjainen vaihtoehto olisikin yhtä terveellinen. Koulumaitotukeakaan ei myönnetä kasvipohjaisiin maitovalmisteisiin, vaikka niissä olisi samat ravintoaineet kuin lehmänmaidossakin paljon ekologisemmassa muodossa. Esimerkiksi Oatlyn kauramaito sisältää niin kalsiumia kuin D-vitamiiniakin. Lisäksi kauramaidon hiilijalanjälki on viidesosa lehmänmaidon hiilijalanjäljestä. Eikä tarvitse niitä lehmiäkään kohdella kurjasti. 

Lypsylehmä. Kuva: Animalia

Minusta on melko järjetöntä ylipäätään tukea yksittäisten ruoka-aineiden kulutusta (ja niitä tuottavia yrityksiä), mikäli nuo ruoka-aineet eivät sisällä mitään, mitä ei voisi muillakin ruoka-aineilla korvata. Kaiken lisäksi nuo tuotteet ovat melkoisen epäeettisiä ja -ekologisia. En myöskään haluaisi omilla verovaroillani tukea tavallisen tehotuotetun lehmänmaidon kilpailuasetelmia luomulehmänmaitoon ja kasvimaitoihin nähden.  

Ruokaympyrä on Suomessa tehty ensimmäisen kerran aikana, jolloin proteiini ja kalsium olivat varmasti kaikkein helpoiten saatavissa eläinperäisistä tuotteista. 2000-luvulla muitakin vaihtoehtoja olisi runsaasti saatavilla, mutta silti käsitykset terveellisestä ruokavaliosta jumittavat 60-luvulla. Tai sitten kyse on rahasta. Suositukset siitä, mitä ihmisten tulisi syödä, ovat mitä suurimmassa määrin poliittisia valintoja.