Karppaajan analyyttinen kubismi: kirsikka, ja miten se poimitaan

Facebookissa on taas kiertänyt Imagessa viime vuonna julkaistu himokarppaaja Joonas Konstigin vimmaisen epäanalyyttinen kasvissyönnin vastustuskirjoitus. Vaikka tavallaan lienee hyvä jättää aivan puhtaat trollaukset omaan arvoonsa, niin silti Konstigin tapaan rakentaa ylipäätään puheenvuoronsa tekee mieli tarttua.

Viimeisimmän Björn Wahlroosin aiheuttaman kansallisen närkästyksen aikoihin joku luonnehti hänen argumentaatiotaan Hesarin mielipidepalstalla analyyttiseksi kubismiksi:

"[Wahlroos] tarkastelee yhteiskuntaa omasta näkövinkkelistään "objektiivisesti", nappaa huomion sieltä, toisen täältä, ja sommittelee niistä kuvan, joka on hänelle mieluinen ja edullinen ja jota on vaikea hahmottaa todellisuuden kuvaksi siksi, että siitä puuttuu jotain olennaista."

Käsite sopii myös Konstigin retoriikkaan mitä osuvimmin. Valikoivista osista koottu kokonaisuus on useimmiten hutera. Jokaista argumenttia vastaan on ehkä vaikea väittää vastaan sillä ne eivät sinänsä ole virheellisiä, mutta ne eivät ole suhteessa toisiinsa ja ympäröivään todellisuuteen ehkä siinä mielessä, kuin kirjoittaja haluaa antaa ymmärtää. Nappaamalla detalji historiasta sieltä, toinen täältä rakennetaan kudelma, jonka syyt eivät ole syitä väitetyille seurauksille, vaikkakin todellisia syitä jollekin. 


Ihmiset ovat ehkä syöneetkin paljon lihaa aikana, jolloin muuta ei ole ollut tarjolla. Ihmiset ovat ehkä syöneet jopa toisiaan kun muuta ei ole ollut tarjolla. Päätös, olla syömättä eläimiä ei ehkä kannusta tuottajia kohtelemaan eläimiä hyvin (vaan kannustimen todellakin pitäisi tulla lainsäätäjän puolelta). Mitä ekologisemmalla ruualla pärjätään, sitä enemmän ihmisiä planeetalle mahtuu. Tästä kaikesta pitäisi päätellä - mitä?


"Kahdeksan vuotta kasvissyöjänä, eikä yksikään eläin koskaan kiittänyt minua" on mahdollisesti urpoin koskaan kirjoitettu lausen ja samalla ehkä koko kirjoituksen argumentaation taso pähkinänkuoressa. 


No, ehkä se, että simpanssiurokset vaihtavat lihaa seksiin todella on jollekin ihmisyksilölle relevantti perustelu omalle lihansyönnilleen. Luonnollisuusargumentti internetin, hormonaalisen ehkäisyn ja muiden lääkkeiden sekä esimerkiksi lämmitettyjen kotien aikakaudella vain on niin, no, huvittava. Muttei ehkä kuitenkaan ihan yhtä huvittava kuin seuraava virke karppaajan näppäimistöltä: "herkkiä nuoria ihmisiä tulisi suojella kaiken sortin fanaatikoilta". (Mainitsinko jo, että Konstigin taaperoikäinen lapsi karppaa?)

Kuva: Flickr

Jännästi alkoi kirsikoita tehdä mieli.