Koijärven jälkeen

Kuulun puolueeseen, vaikken ole itse mikään poliitikko, enkä toivo itselleni poliittista uraa. Miksi, voisi varmaankin kysyä.


Minusta liikkeen sisäinen kehittäminen on mielekkäämpää ja itselleni huomattavasti relevantimpaa vaikuttamista kuin omalla henkilölläni politikoiminen. Vaikka vaaleissa ja niiden välillä edistänkin itselleni tärkeitä yhteiskunnallisia arvoja, en tahdo tehdä sitä minään keulakuvana tai sellaiseksi haluavana. Pelkkä ajatuskin tuntuu todella, todella epämukavalta. Lisäksi käytän aikaani mieluummin hyvien, terävien ehdokkaiden tukemiseen vaaleissa kuin siihen, että yrittäisin itse muuttua sellaiseksi.


Vihreät on tärkeä yhteiskunnallinen liike ja potentiaalinen muutosvoima, jota potkin mielelläni omalla panoksellani eteenpäin. Siksi kuulun muun muassa Vihreiden valtuuskuntaan, jossa puolueen linjoista päätetään. Ideologisen keskustelun moniäänistämiseksi olemme perustaneet Koijärven pesänjakajat -yhteisöblogin, jossa tuota keskustelua on tarkoitus käydä. Itse debytoin perjantaina kirjoittamalla Vihreistä ja feminismistä. Teksti on melko pitkä, joten en kopioi sitä tähän. Jos siis vihreä ideologinen ja metatasoa hipova diskurssi kiinnostaa, tuolta sitä vastaisuudessa löytää.


Blogissa mainittu Anna muuten esitti päteviä vasta-argumentteja kirjoitukseeni, kannattaa lukaista nekin.

Karppaajan analyyttinen kubismi: kirsikka, ja miten se poimitaan

Facebookissa on taas kiertänyt Imagessa viime vuonna julkaistu himokarppaaja Joonas Konstigin vimmaisen epäanalyyttinen kasvissyönnin vastustuskirjoitus. Vaikka tavallaan lienee hyvä jättää aivan puhtaat trollaukset omaan arvoonsa, niin silti Konstigin tapaan rakentaa ylipäätään puheenvuoronsa tekee mieli tarttua.

Viimeisimmän Björn Wahlroosin aiheuttaman kansallisen närkästyksen aikoihin joku luonnehti hänen argumentaatiotaan Hesarin mielipidepalstalla analyyttiseksi kubismiksi:

"[Wahlroos] tarkastelee yhteiskuntaa omasta näkövinkkelistään "objektiivisesti", nappaa huomion sieltä, toisen täältä, ja sommittelee niistä kuvan, joka on hänelle mieluinen ja edullinen ja jota on vaikea hahmottaa todellisuuden kuvaksi siksi, että siitä puuttuu jotain olennaista."

Käsite sopii myös Konstigin retoriikkaan mitä osuvimmin. Valikoivista osista koottu kokonaisuus on useimmiten hutera. Jokaista argumenttia vastaan on ehkä vaikea väittää vastaan sillä ne eivät sinänsä ole virheellisiä, mutta ne eivät ole suhteessa toisiinsa ja ympäröivään todellisuuteen ehkä siinä mielessä, kuin kirjoittaja haluaa antaa ymmärtää. Nappaamalla detalji historiasta sieltä, toinen täältä rakennetaan kudelma, jonka syyt eivät ole syitä väitetyille seurauksille, vaikkakin todellisia syitä jollekin. 


Ihmiset ovat ehkä syöneetkin paljon lihaa aikana, jolloin muuta ei ole ollut tarjolla. Ihmiset ovat ehkä syöneet jopa toisiaan kun muuta ei ole ollut tarjolla. Päätös, olla syömättä eläimiä ei ehkä kannusta tuottajia kohtelemaan eläimiä hyvin (vaan kannustimen todellakin pitäisi tulla lainsäätäjän puolelta). Mitä ekologisemmalla ruualla pärjätään, sitä enemmän ihmisiä planeetalle mahtuu. Tästä kaikesta pitäisi päätellä - mitä?


"Kahdeksan vuotta kasvissyöjänä, eikä yksikään eläin koskaan kiittänyt minua" on mahdollisesti urpoin koskaan kirjoitettu lausen ja samalla ehkä koko kirjoituksen argumentaation taso pähkinänkuoressa. 


No, ehkä se, että simpanssiurokset vaihtavat lihaa seksiin todella on jollekin ihmisyksilölle relevantti perustelu omalle lihansyönnilleen. Luonnollisuusargumentti internetin, hormonaalisen ehkäisyn ja muiden lääkkeiden sekä esimerkiksi lämmitettyjen kotien aikakaudella vain on niin, no, huvittava. Muttei ehkä kuitenkaan ihan yhtä huvittava kuin seuraava virke karppaajan näppäimistöltä: "herkkiä nuoria ihmisiä tulisi suojella kaiken sortin fanaatikoilta". (Mainitsinko jo, että Konstigin taaperoikäinen lapsi karppaa?)

Kuva: Flickr

Jännästi alkoi kirsikoita tehdä mieli.

Onnen päivä

Huomasin ilokseni, että Rönsyyn kirjoitettu juttu oli saanut ansaittua huomiota Homma-forumilla. Luotettavilta kohtalotovereilta olen saanut kuullut, että hommamaininnasta saa korkata skumpan. Valitettavasti hommanoidien sisälukutaito ei tosin riittänyt kirjoittajien nimien mainitsemiseen, joten kunniamaininta jäi samatta. Nyt täytynee tyytyä keskiolueen.


Aiemminhan olen niittänyt mainetta Demla-mädättäjätärten listalla. Täytyy myöntää, että jouduin listaamiseni jälkeen googlaamaan, että mikäs se Demla on. Vaikuttaa kyllä ihan asialliselta järjestöltä. Pitänee liittyä.

Maitolobbarilla on (pinkkiä ja vaaleansinistä) asiaa

Edellinen blogikirjoitusprosessi ei valitettavasti lopettanut maitolobbausärtymystä, vaan yksi linkki on johtanut toiseen, kolmanteen ja neljänteen. Olisi edelleen aika monta pointtia joihin tarttua maidonkulutuksenedistämistahojen toiminnassa. Onhan se nyt oikeasti aika hämmentävää, miten jokin yksittäinen telintarviketuotannon ala harrastaa kouluissa vapaasti terveysmielikuvamainontaa, ja tähän propagoimiseen vielä käytetään verorahoja. 

Ylivoimaisesti pahinta vastaan tullutta propagandaa on ollut valtion rahoilla mahdollistettu maidon sukupuolittunut mielikuvapropagointi. Maito ja terveys ry. on tuottanut omat erilliset maidon terveysvaikutuksia erittelevät infovihkoset tytöille ja pojille. Miksi? Näemmä, koska maitoa markkinoidaan tytöille ja pojille eri kuvastolla ja argumenteilla, jotta molemmat sukupuolet saataisiin kuluttamaan sitä mahdollisimman paljon. Kuvitin jo edellisen maitopostauksen ko. lehdyköiden kansilla, mutten voinut olla erittelemättä niiden sisältöjäkin, sen verran hirvittävää kamaa löytyi kansien välistäkin.

Tiesittekö, että maito on hyvä osa painonhallintaa tytöille, mutta osana poikien ruokavaliota kasvattaa lihaksia? En minäkään. On se ihmeellistä, miten elintarvike kykenee tunnistamaan ihmiselimistön kromosomiparit ja muuttamaan vaikutuksiaan niiden perusteella. (Tosin maito kasvattaa vähän myös tyttöjen lihaksia, mutta lihasten kasvun muistutetaan tietystikin polttavan energiaa eli laihduttavan). 








Pojille kerrotaan, paljonko proteiinia maitotuotteet sisältävät, tytöille taas kerrotaan, että "maidossa ei ole turhia kaloreita " ja että "uusimman tutkimustiedon mukaan maito auttaa pitämään painon hallinnassa".Tyttöjä kehotetaan olemaan laihduttamatta ja olemaan tyytyväisiä itseensä, mutta silti jostain syystä vain tyttöjen vihkosessa annetaan laihdutusvinkkejä ja sen kuvituksena on päätetty käyttää (pinkkiä!) vaakaa ja mittanauhaa. On kyllä vaikea kuvitella typerämpää ja toimimattomampaa strategiaa saada joku ajattelemaan painoaan ja ulkonäköasioita vähemmän. Kuvituksessa tyttöjen ruoka näyttää myös terveellisemmältä kuin poikien miehekkäät lihapiirakat kolmella nakilla. Tyttöjen ruoka myös tarjoillaan pinkeistä kulhoista, kuinkas muuten. 

Tyttöjen lehtinen on pääasiallisesti vaaleanpunainen, poikien vaaleansininen. Sivuja on saman verran, mutta poikien sivuilla on huomattavasti vähemmän tekstiä. Sitä on myös ryyditetty "Hei, hetkinen" -tyylisillä huudahduksilla, joiden on ilmeisesti tarkoitus ylläpitää huonommalla keskittymiskyvyllä varustettujen poikien mielenkiintoa. Tytöiltä lukemisen oletetaan sujuvan ilman metahuutelua. Poikia käyttäytymiseen pyritään vaikuttamaan vetoamalla siihen, mitä miehet tekevät. ("Elääkö mies pelkillä kasviksilla?", "Mies juo maitoa" yms.). Mittanauhoista, pörrövaaoista ja lihaksiaan pullistelevien esiteinien kuvista on lopulta vaikeaa sanoa, kumpaa sukupuolta ne loukkaavat enemmän.

Ei liene vaikeaa arvata, kumman sukupuolen vihosta nämä ovat:

"Nälkähän ehtii hurjaksi, jos joka pakkauksen kohdalla jää tutkimaan rasva-, suola- tai lisäainepitoisuuksia. Kunnon ruoka ei kuitenkaan ole vaikea juttu."

"Älä tuijota liikaa ihannepainotaulukoihin. Ne eivät sovi kasvavalle nuorelle. Kaverin paino ei ole sinun ihannepainosi. Laihuus ei takaa onnea eikä pelkkä vaaka saa ohjata syömistäsi. Liikunnallisilla elämäntavoilla ja järkevällä syömisellä paino löytää parhaiten kohdalleen."

"Yksi asia on varma: papu ei kasva, jos lihaksia ei harjoiteta eikä niille anneta kunnon rakennusaineita. Proteiinia ei kannata popsia pillereinä tai jauhoina. Proteiineja saa kätevämmin lihasta, kalasta, broilerista, munista, maidosta, ja niistä pavuistakin. Maukkaampaa kuin pillerit, eikö?"

On varmasti aika kaukaa haettua haaveilua toivoa, että elintarvikelobbaus oikeasti korreloisi tuotteen eettisyyden ja ympäristöystävällisyyden kanssa. Tai että maataloustuotteiden mielikuvamarkkinointia tuettaisiin suhteessa niiden terveellisyyteen ja tarpeellisuuteen. Tai että elintarvikkeiden tuotanto ylipäätään korreloisi terveyssuositusten kanssa, eikä päin vastoin (Suomessahan juttu näyttää menevän niin päin, että niitä tuotteita, joita tuotetaan paljon mielikuvamarkkinoidaan terveellisinä).

Mutta jättäisitte edes naurettavat  ja asiaan millään tavalla liittymättömät typerät sukupuolistereotypiat väliin.

Puolueellisten lobbariyhdistysten lisäksi on huvittavaa huomata, miten näennäisen puolueettomat ravintosuosituksetkin suorastaan mainostavat maitoa. Yksi googlailun huvittavimpia ja ärsyttävimpiä sivulöydöksiä on ollut valtion ravitsemusneuvottelukunnan terveyssuositukset (joita siteerataan mm. Hesarissa), joiden mukaan "D-vitaminoidut maitovalmisteet ovat välttämättömiä riittävän D-vitamiinin saannin turvaamiseksi."  Välttämättömiä? Maitovalmisteet? Miksi jokin vitamiini tai muu tarpeellinen ravintoaine olisi välttämätöntä saada elimistöönsä elintarvikkeesta, joka ei sitä luontaisesti sisällä? Miksi se on lähtökohtaisesti parempi asia, että vitamiini sotketaan johonkin elintarvikkeeseen kuin että se nautitaan sellaisenaan? Mitään muuta D-vitamiininsaantilähdettä suosituksissa ei mainita. Jos esimerkiksi maitohappobakteerit katsottaisiin ihmiselle välttämättömiksi, neuvoisiko valtio nauttimaan ne välttämättä esimerkiksi gefilus-mehuna? Typerä ajatus, mutta kyse on ihan samasta asiasta. Tämä kertoo ehkä siitä, miten epäobjektiivisia ravintosuositukset pahimmillaan ovat.

(Tämä oli viimeinen maitovuodatus toistaiseksi, lupaan.)

Enemmistön valta

Viime viikon surullisessa avioliittolakikeskustelussa esitettiin perussuomalaisten kansanedustajien toimesta jälleen näkemys, jonka mukaan vähemmistöjen asioista ei ylipäätään pitäisi välittää, sillä vähemmistöjen edustajia on niin vähän. Mika Niikon mukaan

"Meidän ei tule tehdä päätöksiä, joilla koko kansa sopeutetaan marginaalisen pienen vähemmistön toiveisiin. Emme voi olla täällä muuttamassa yhteiskunnan perusrakenteita sen 1 promillen kokoisen ryhmän vuoksi, joka voisi olla kiinnostunut solmimaan niin kutsutun sukupuolineutraalin avioliiton."

Jos nyt jätetään ylipäätään huomiotta se, että vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen on katsottu arvokkaaksi nimen omaan siksi, että he ovat vähemmistössä tai se, että vähemmistöjen asiat koskettavat hyvin monia muitakin ihmisiä kuin näiden vähemmistöjen edustajia - esimerkiksi heidän läheisiään - ja seurataan tätä logiikkaa. Niikon näkökulmasta minkään vähemmistön asioiden ajaminen on täysin mahdotonta, mutta se oli varmasti tarkoituskin. Kenen asioista eduskunnassa sitten pitäisi päättää? Ketkä ovat enemmistö?
Kysymykseen on aika mahdoton vastata, sillä mitään absoluuttista enemmistöä ei missään väestössä ole. Helpompi on lähteä vastaamaan, ketkä eivät ole enemmistöä. Enemmistöä eivät muodosta seksuaalivähemmistöjen lisäksi ainakaan seuraavat ryhmät:

• miehet
• lapset tai vanhukset
• köyhät
• sairaat
• rikkaat
• työttömät
• opiskelijat
• vasenkätiset
• muihin kuin evankelis-luterilaiseen seurakuntaan kuuluvat
• lemmikkieläinten omistajat
• perussuomalaisten äänestäjät
• silmälaseja käyttävät
• maaseudulla asuvat

Jos päätetäänkin päättää siis vain keski-ikäisten, terveiden, työssäkäyvien ja keskituloisten kaupunkilaisheteronaisten asemasta? Tai hetkinen, heitäkin on varmasti alle 50 prosenttia kansasta.

Vähemmistöjen puolustamatta jättäminen edustaja Niikon perusteilla kalahtaa helposti omaan nilkkaan, sillä harva kuuluu aina enemmistöön. Jos päätettäisiinkin, että helluntaiseurakuntaan kuuluvat miehet ovat lähtökohtaisesti aivan yhdentekeviä, heitähän on vain parikymmentä tuhatta? Muutama hassu prosentti suomalaisista. Vähemmän kuin niitä kauheita homoja.

Rasismia sananvapauden takaa

Vuoden ensimmäinen Rönsy on ilmestynyt, ja sen kunniaksi tässä Tarun ja Sariannan kanssa lehteen tehty artikkeli. Lehden teema on demokratia, ja siitä tuli oikeastaan melko mainio, vaikka lehtityöryhmän puheenjohtajana itse sanonkin. Koko Rönsy löytyy issuu-upotuksena tekstin lopusta.

Rasismia sananvapauden takaa

Demokratia? Oikeistopopulismi nousee Euroopassa.

Viime vuosikymmenen aikana Euroopassa on koettu monia maita yhdistävä ilmiö: oikeistopopulistiset puolueet ovat lisänneet kannatustaan ja saaneet paljon paikkoja kansallisissa parlamenteissa. Puolueita yhdistäviä tekijöitä ovat lähes poikkeuksetta muukalaisvastaisuus ja nationalistinen ideologia sekä yksinkertaistava, kansaan vetoava retoriikka. 

Muukalaisvihamieliset puolueet ovat nousseet noin joka toisen EU-maan sekä Sveitsin ja Norjan parlamentteihin. Euroopan maista kahdessa nationalistipuolueet ovat hallituksessa, Sveitsin kansanpuolue Sveitsissä ja Lega Nord Italiassa. Vuoden 2009 europarlamenttivaalit olivat suorastaan äärioikeiston ryntäys eu-parlamenttiin.Trendi muukalaisvihamielisten puolueiden kannatuksen kasvusta on selkeä. Yksi huolestuttavimmista esimerkeistä on Unkari, jossa äärioikeistolainen ja romanivastainen Jobbik-puolue on saanut merkittävää kannatusta lyhyessä ajassa. Puolue marssi myös europarlamentin käytäville saatuaan vuoden 2010 parlamenttivaaleissa huiman 16,7 prosentin kannatuksen. Kotimaassaan Jobbik on esittänyt muun muassa erillisiä pakkotyöleirejä paikallisille romaneille. 

Rasismista on tullut normaalia 

Ruotsalaistoimittaja Lisa Bjurwald on vastikään julkaissut kirjan Euroopan häpeä, jossa hän käy kovin sanoin oikeistopopulistien – mutta myös muiden puolueiden kimppuun. Hänen mukaansa muut puolueet kaikkialla Euroopassa ovat olleet liian kilttejä oikeistopopulistisen retoriikan edessä. 

- Demokratia ei tarkoita vain erilaisten poliittisten näkemysten sallimista, se tarkoittaa myös vastuuta suojella kansalaisia häirinnältä, vihapuheelta ja epätasa-arvoiselta kohtelulta. Ongelma on sama kaikkialla Euroopassa; poliitikot ovat liian pelkureita tehdäkseen asialle mitään, vaikka voisivat, Bjurwald lataa. 

Bjurwald havainnollistaa rasismin normalisoitumista politiikassa esimerkillä Itävallasta. Kun edesmenneen Jörg Haiderin äärioikeistolainen fpö-puolue nousi vuonna 1999 27% kannatuksella Itävallan hallitukseen, eu reagoi diplomaattisella boikotilla. Kun vajaan kymmenen vuoden päästä 2008 fpö ja siitä irtaantunut oikeistopopulistinen bzö saivat yhdessä kaksi prosenttiyksikköä suuremman kannatuksen (29%), ei sotaisia otsikoita näkynyt. Eurooppa oli tottunut muukalaisvihamielisten puolueiden läsnäoloon politiikan huipulla. 

Perussuomalaiset oikeistopopulistisessa puolueperheessä 

Perussuomalaisten on sanottu eroavan oikeistopopulistisista eurooppalaisista kumppaneistaan. Puolue ei ole aatemaailmaltaan selkeän oikeistolainen ja se on myös virallisesti irtisanoutunut rasismista. Populismitutkija Laura Parkkinen painottaakin, ettei perussuomalaiset puolueena ole muukalaisvastainen. 

- Perussuomalaisten juuret ovat pikemminkin ns. protestipopulismissa kuin 1980-luvun muukalaisvihamielisessä identiteettipopulismissa. Perussuomalaisilla ei esimerkiksi ranskalaisen Front Nationalin tapaan ole antisemitististä historiaa, Parkkinen sanoo.

Bjurwald ei kuitenkaan anna perussuomalaisille armoa. Päinvastoin, hän nostaa juuri Suomen esille maana, jossa perussuomalaisten rasismia ei oteta vakavasti. Näkemyserot perussuomalaisten rasismista selittyvät puolueen sisäisellä erilaisuudella. Puolueena perussuomalaiset ovat varmasti maltillisempia kuin eurooppalainen äärioikeisto, mutta puolueen sisällä kuitenkin vaikuttaa halla-aholaisiksikin kutsuttu rasistinen blokki, jonka jäsenistä valtaosa kuuluu Suomen Sisu -järjestöön ja Nuivan vaalimanifestin allekirjoittajiin. Sisun periaateohjelmassa vaaditaan muun muassa rotupuhtautta ja vaalimanifestissa kehitysavusta luopumista. Blokkiin voidaan lukea esimerkiksi Olli Immonen, rasistisesta kirjoittelusta tuomittu James Hirvisaari sekä Jussi Halla-aho, joka syksyllä 2009 tuomittiin sakkoihin uskonrauhan rikkomisesta blogitekstissään. 

Sananvapauden takana piilossa 

Halla-ahon blogi ja siellä käydyt keskustelut ovat johtaneet maahanmuuttokriittisen Homma ry:n ja Hommaforumin perustamiseen. Halla-ahoa kutsutaan muukalaisvihamielisten foorumikeskustelijoiden keskuudessa yleisesti Mestarin arvonimellä. 

Homma-forum on edesauttanut nykyisenkaltaista maahanmuuttokeskustelua, jossa maahanmuuton rajoittamista vaativat määrittelevät itsensä “maahanmuuttokriittisiksi”. Kriitikot vetoavat hanakasti sananvapauteen väittäen, että maahanmuutosta on voitava keskustella haluamallaan tavalla leimautumatta rasistiksi. Sananvapaus oli myös eräs Jussi Halla-ahon vaaliteemoista. Olli Immonen taas on ehdottanut kansanryhmää vastaan kiihottamisen poistamista rikoslaista. 

Parkkinen muistuttaa, että populistipuolueiden retoriikka on koventunut kaikkialla Euroopassa. 

- Populistit esittävät itsensä todellisena kansan äänenä ja väittävät puhuvansa suoraan. Kaikkialla populistijohtajat aloittavat usein “En ole rasisti, mutta...”, Parkkinen sanoo. Sananvapaus ei kuitenkaan näytä koskevan kaikkia, sillä perussuomalaisten vihapuheita käsittelevän Natsivahti-blogin jakaminen facebookiin estettiin nopeasti ilmiantojen ryöpyllä. Blogissa julkaistaan kuvankaappauksia perussuomalaisten facebook-kirjoituksista, joissa osassa yllytetään jopa rikoksiin. 

- Demokraattisessa yhteiskunnassa pitäisi pysäyttää huolestuttava kehitys alkuunsa, eikä odottaa, että tilanne pahenee. Todella demokraattinen yhteiskunta ei hyväksy kymmentä tai viittä prosenttia rasismia, vaan linjan on oltava selkeä nollatoleranssi. Näin ei Suomessa ole ollut, Bjurwald toteaa.

Taru Anttonen, Julianna Kentala ja Sarianna Mankki

Open publication - Free publishing

AKT perseilee

Vaikka eletään vasta maaliskuuta, on vuoden Ei näin -palkinnon jakaminen jo varmaankin ihan turvallista. Sen verran reippaasti on Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT polkenut niitä oikeuksia, joiden puolustamiseksi se oikeastaan on olemassa.

Liiton viestintäpäällikkö Hilkka Ahde on kannellut esihenkilönsä, AKT:n puheenjohtaja Timo Rädyn epäasiallisesta käytöksestä. Myös poliisi tutkii kiusaamisväitettä. 

Mitä tehdään AKT:ssä?

Kantelun kohteena oleva puheenjohtaja kutsuu hallituksen koolle lyhyellä varoitusajalla päättämään siitä, voiko oletetun epäasiallisen käytöksen uhri jatkaa työssään ja päätyy irtisanomaan tämän, tietysti! Puheenjohtaja Räty äänesti myös itse; googlaamalla selvisi hallituksen koon olevan sama kuin annettujen äänten määrä (tällaisia detaljeja olisi kiva muuten löytää itse jutuistakin, journalistit!). 

Kaiken kukkuraksi kokouksessa päätettiin myös, että kiusaamisväitteitä alkaa selvittää puolueettomasti sen oma entinen työntekijä Matti Vehkaoja, jota Iltalehti luonnehtii Rädylle läheiseksi oppi-isäksi. Vehkaoja ilmoittaa ensimmäisessä tapausta koskevassa julkilausumassaan suoraselkäisesti, ettei selvityksen tuloksista tulla kuulemaan ikinä mitään julkisuuteen. No, jääpä sekin "objektiivinen selvitys" näkemättä.

Myös Rädyn itsensä hyllyttämisestä kokoustettiin aiemmin, mutta se(kään) ei mennyt hyvien pelisääntöjen mukaisesti: Rädyn toimintaa vastustaneet valtuuston jäsenet olisivat halunneet äänestää puheenjohtajan määräaikaisesta hyllyttämisestä (mikä on ihan loogista poliisitutkinnan ollessa kesken), mutta tähän ei edes annettu mahdollisuutta. 

AKT:n tiedotteessaan antamat perustelut Ahteen irtisanomiselle ovat typerryttävät: "täydellinen luottamuspula" ja "asian saama julkisuus". Äänestystulos 11-9 ja kahdeksan hengen allekirjoittama eriävä mielipide eivät kyllä kerro luottamuspulan täydellisyydestä. Sitä paitsi Ahde on työsuhteessa eikä luottamustehtävässä (toisin kuin Räty!). Asian saama julkisuus taas on melko epäreilu perustelu - ei ole millään tavalla Hilkka Ahteesta riippuvaista, paljonko tämän häirintäkantelusta seuraa julkisuutta. Ajatus ammattiliitosta, joka pitää julkista keskustelua työpaikkakiusaamisesta huonona asiana on myös melko huvittava.

Liiton tiedotteen lainauksia (ja AKT:n oman lakimiehen laittomuuskommentteja) lukiessaan ei voi kuin ihmetellä, mitä sen kirjoittajat ovat voineet ajatella ja miten ihmeessä he tästä kuvittelevat selviävänsä. Muuta ei tule mieleen kuin se, että näin on aina toimittu, eikä siitä ole ennenkään mitään seurannut. Tai sitten AKT:n hallitus (tai ainakin puolet siitä) on koottu aivan poikkeuksellisen vajaaälyisistä henkilöistä.

On surullista, että ammattiliitto haluaa julkisen viestinsä olevan, ettei työpaikkahäirinnän tai -kiusaamisen ilmoittaminen kannata - päin vastoin. Ilmoittaja itse päätyy menettämään työnsä. Selkeämmin ei voisi sanoa, mitä mieltä siellä on työlainsäädännöstä ja kiusaamisvapaasta työympäristöstä. Eivät juuri kiinnosta. 

Jännittäviä kyllä nuo ammattiliitot. Jos ne eivät ole olemassa huolehtiakseen työntekijöiden oikeuksista ja tasavertaisesta kohtelusta (ja näyttääkseen niissä esimerkkiä), niin mitä merkitystä niillä muka on?

Toisaalta, jos positiivisesti haluaa ajatella, niin kun tällaista perseilyä tapahtuu, ehkä on kuitenkin hyvä, että sitä tapahtuu näin korkealla tasolla ja julkisesti. Kenties pian koittava vastalause- ja syyteryöppy hieman tuulettaa näin läpimätiä tapoja.

Maitolobbarilla on asiaa

Helsingin Sanomat uutisoi viikonloppuna jälleen maataloustuen suurimmat saajat. Maataloustuotteiden tuottamisen lisäksi tukea jaetaan niiden lobbaamiseen. Maitotuotteiden menekinedistämiseen kouluissa jaettiin yhteensä 3,6 miljoonaa euroa verovaroja. Valtaosan tästä summasta - ja ylipäätään suurimman yksittäisen maataloustuen - nappasi Valio myydäkseen maitoa kouluihin. Valiolle maksetaan tänä vuonna yhteensä 2 miljoonaa euroa maidon kaupittelusta kouluihin alennettuun hintaan.


Tukea maksetaan kouluille sen mukaan, paljonko oppilaita on ja paljonko maitoa kuluu. Tuen saamisen huvittava (tai säälittävä) edellytys on lisäksi maitoa mainostavan julisteen pitäminen pysyvästi esillä näkyvällä paikalla koulussa.

Kaikki koulumaitotuella tuettu maito on tehotuotettua. Koulujen, noiden maidon suurkuluttajien, tarjoilemasta maidosta pisarakaan ei ole luomumaitoa, sillä Suomen luomustandardit eivät taivu maidon D-vitaminointiin ja kaikki koulumaito (Steiner-kouluja lukuunottamatta) on D-vitaminoitua. Toisin on esimerkiksi Ruotsissa, jossa luomumaitoon lisätään D-vitamiinia. Eläinten jonkin verran parempien olojen lisäksi luomumaidossa on muitakin hyviä puolia: sen hiilijalanjälki on arvioitu 10-20 prosenttia tavallista maitoa pienemmäksi.

Itse en ole juonut lasillistakaan maitoa kohta kahteenkymmeneen vuoteen. Lopetin sen joskus ala-asteikäisenä joksikin aikaa epäillyn laktoosi-intoleranssin takia. Vaikka sainkin aloittaa maidon juomisen uudelleen epäilyn paljastuttua pelkäksi epäilyksi, oli se alkanut maistua vieraalta ja ällöttävältä. Vanhempiani tämä ei haitannut, sillä söin muita maitotuotteita kuten ennenkin. Koulussa muistan opettajien kuitenkin syyllistäneen muista ruokailutottumuksista riippumatta niitä lapsia, jotka eivät juoneet maitoa ruuan kanssa, se kun oli jotenkin olennainen osa kouluruokailua. Omalla geenipoolillani lienee mahdotonta kasvaa edes keskipituiseksi, mutta silti opettajat näkivät maagisen korrelaation myös esimerkiksi siinä, kun luokan lyhin ei juonut maitoa. 


Vaikka edelleenkin syön joitakin prosessoituja maitotuotteita (lähinnä juustoa ja jugurttia), on minusta ajatus aikuisesta juomassa jonkin eläimen nisästä valunutta eritettä jotenkin kiero ja kummallinen - nisäkkäiden maidonjuonnilla on tapana päättyä ennen täysikasvuisuutta. Mutta suomalaisen kaltainen aikuisten maidonjuonti ihan sellaisenaan ei lienekään muualla kovin tavallista. 


Suomessa kuitenkin aikuisetkin juovat maitoa, ja koululaisten lisäksi myös aikuisten maidonjuonnin edistämiseen käytetään verorahoja. Muun muassa Maito ja terveys ry. sai tukea maidon menekinedistämiseen viime vuonna 427 000 euroa. Nettisivullaan kyseinen järjestö muun muassa tietää, että

"Suomessa aliravitsemuksesta voivat kärsiä hyvin rajoitetulla ruokavaliolla elävät, kuten tiukkaa kasvisruokavaliota noudattavat nuoret." 

"Ravintoaineita ei saada riittävästi, jos ruokavaliosta poistetaan lihan lisäksi maito ja maitovalmisteet. Ruokavaliota on täydennettävä vitamiineilla ja kivennäisaineella." 

Epätarkkojen faktojen lisäksi maitopropaganda on sukupuolittunutta. Kuinka kiva! 

Kuvat: www.maitojaterveys.fi

Toisaalla sivuilla tosin lukee, että "Maito on täyttä ravintoa ja etenkin kalsiumin ja D-vitamiinin takia korvaamaton osa kouluruokaa", vaikkei maito luonnostaan D-vitamiinia sisälläkään. Joten oikeastaan vaikka käyttäisikin maitotuotteita, joutuu ruokavaliotaan täydentämään lisätyillä vitamiineilla. Moneen soijamaitoon lisätään D-vitamiinin lisäksi kalsiumia ja B12-vitamiinia, joten maidosta saatavien ravintoaineiden suhteen on aivan sama, kumpaa juo. Faktat eivät valitettavasti aina ole maitolobbarien puolella.


Maito ja terveys ry. on osallistunut esimerkiksi Maitovoimaa-sivuston rahoittamiseen. Sivustolla kampanjoidaan 20-35-vuotiaiden naisten maidonjuonnin lisäämiseksi - kuluttavathan nämä tutkimusten mukaan paljon vähemmän maitotuotteita kuin ikäisensä miehet.

Kohderyhmään kuuluvana tein huvikseni sivuilta löytyneen testin siitä, saanko ruokavaliollani riittävästi kalsiumia. Tulos oli, että kalsiuminsaantini on aivan liian vähäistä, vain noin neljännes päivittäisestä tarpeestani. Tämä ei ollut yllättävää, kun ruksittavista vaihtoehdoista ei löytynyt ainoatakaan kasviperäistä kalsiumia sisältävää maitovalmistetta. Soijamaidot ja -jugurtit eivät ilmeisesti kuulu maitolobbarien käsitykseen siitä, mitä ihminen voi syödä. Mutta onhan se hauska pelotella huonoilla testeillä maitotuotteita vähän tai ei lainkaan käyttäviä osteoporoosilla ja muilla kauheuksilla.

Koulumaitotuella ja muilla maidon menekinedistämiskampanjoilla lobataan suomalaisille melko yksipuolista ja tuottajien taloudellisiin intresseihin kietoutuvaa kuvaa siitä, miten terveellinen ruokavalio koostetaan. Vain eläinperäisten maitotuotteiden kuluttamisen edistämiseen käytetään miljoonia valtion rahaa, vaikka kasvipohjainen vaihtoehto olisikin yhtä terveellinen. Koulumaitotukeakaan ei myönnetä kasvipohjaisiin maitovalmisteisiin, vaikka niissä olisi samat ravintoaineet kuin lehmänmaidossakin paljon ekologisemmassa muodossa. Esimerkiksi Oatlyn kauramaito sisältää niin kalsiumia kuin D-vitamiiniakin. Lisäksi kauramaidon hiilijalanjälki on viidesosa lehmänmaidon hiilijalanjäljestä. Eikä tarvitse niitä lehmiäkään kohdella kurjasti. 

Lypsylehmä. Kuva: Animalia

Minusta on melko järjetöntä ylipäätään tukea yksittäisten ruoka-aineiden kulutusta (ja niitä tuottavia yrityksiä), mikäli nuo ruoka-aineet eivät sisällä mitään, mitä ei voisi muillakin ruoka-aineilla korvata. Kaiken lisäksi nuo tuotteet ovat melkoisen epäeettisiä ja -ekologisia. En myöskään haluaisi omilla verovaroillani tukea tavallisen tehotuotetun lehmänmaidon kilpailuasetelmia luomulehmänmaitoon ja kasvimaitoihin nähden.  

Ruokaympyrä on Suomessa tehty ensimmäisen kerran aikana, jolloin proteiini ja kalsium olivat varmasti kaikkein helpoiten saatavissa eläinperäisistä tuotteista. 2000-luvulla muitakin vaihtoehtoja olisi runsaasti saatavilla, mutta silti käsitykset terveellisestä ruokavaliosta jumittavat 60-luvulla. Tai sitten kyse on rahasta. Suositukset siitä, mitä ihmisten tulisi syödä, ovat mitä suurimmassa määrin poliittisia valintoja.