"Meidän ei tule tehdä päätöksiä, joilla koko kansa sopeutetaan marginaalisen pienen vähemmistön toiveisiin. Emme voi olla täällä muuttamassa yhteiskunnan perusrakenteita sen 1 promillen kokoisen ryhmän vuoksi, joka voisi olla kiinnostunut solmimaan niin kutsutun sukupuolineutraalin avioliiton."Jos nyt jätetään ylipäätään huomiotta se, että vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen on katsottu arvokkaaksi nimen omaan siksi, että he ovat vähemmistössä tai se, että vähemmistöjen asiat koskettavat hyvin monia muitakin ihmisiä kuin näiden vähemmistöjen edustajia - esimerkiksi heidän läheisiään - ja seurataan tätä logiikkaa. Niikon näkökulmasta minkään vähemmistön asioiden ajaminen on täysin mahdotonta, mutta se oli varmasti tarkoituskin. Kenen asioista eduskunnassa sitten pitäisi päättää? Ketkä ovat enemmistö?
Kysymykseen on aika mahdoton vastata, sillä mitään absoluuttista enemmistöä ei missään väestössä ole. Helpompi on lähteä vastaamaan, ketkä eivät ole enemmistöä. Enemmistöä eivät muodosta seksuaalivähemmistöjen lisäksi ainakaan seuraavat ryhmät:
- miehet
- lapset tai vanhukset
- köyhät
- sairaat
- rikkaat
- työttömät
- opiskelijat
- vasenkätiset
- muihin kuin evankelis-luterilaiseen seurakuntaan kuuluvat
- lemmikkieläinten omistajat
- perussuomalaisten äänestäjät
- silmälaseja käyttävät
- maaseudulla asuvat
Jos päätetäänkin päättää siis vain keski-ikäisten, terveiden, työssäkäyvien ja keskituloisten kaupunkilaisheteronaisten asemasta? Tai hetkinen, heitäkin on varmasti alle 50 prosenttia kansasta.
Vähemmistöjen puolustamatta jättäminen edustaja Niikon perusteilla kalahtaa helposti omaan nilkkaan, sillä harva kuuluu aina enemmistöön. Jos päätettäisiinkin, että helluntaiseurakuntaan kuuluvat miehet ovat lähtökohtaisesti aivan yhdentekeviä, heitähän on vain parikymmentä tuhatta? Muutama hassu prosentti suomalaisista. Vähemmän kuin niitä kauheita homoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti