Vaikka eletään vasta maaliskuuta, on vuoden Ei näin -palkinnon jakaminen jo varmaankin ihan turvallista. Sen verran reippaasti on Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT polkenut niitä oikeuksia, joiden puolustamiseksi se oikeastaan on olemassa.
Liiton viestintäpäällikkö Hilkka Ahde on kannellut esihenkilönsä, AKT:n puheenjohtaja Timo Rädyn epäasiallisesta käytöksestä. Myös poliisi tutkii kiusaamisväitettä.
Kantelun kohteena oleva puheenjohtaja kutsuu hallituksen koolle lyhyellä varoitusajalla päättämään siitä, voiko oletetun epäasiallisen käytöksen uhri jatkaa työssään ja päätyy irtisanomaan tämän, tietysti! Puheenjohtaja Räty äänesti myös itse; googlaamalla selvisi hallituksen koon olevan sama kuin annettujen äänten määrä (tällaisia detaljeja olisi kiva muuten löytää itse jutuistakin, journalistit!).
Kaiken kukkuraksi kokouksessa päätettiin myös, että kiusaamisväitteitä alkaa selvittää puolueettomasti sen oma entinen työntekijä Matti Vehkaoja, jota Iltalehti luonnehtii Rädylle läheiseksi oppi-isäksi. Vehkaoja ilmoittaa ensimmäisessä tapausta koskevassa julkilausumassaan suoraselkäisesti, ettei selvityksen tuloksista tulla kuulemaan ikinä mitään julkisuuteen. No, jääpä sekin "objektiivinen selvitys" näkemättä.
Myös Rädyn itsensä hyllyttämisestä kokoustettiin aiemmin, mutta se(kään) ei mennyt hyvien pelisääntöjen mukaisesti: Rädyn toimintaa vastustaneet valtuuston jäsenet olisivat halunneet äänestää puheenjohtajan määräaikaisesta hyllyttämisestä (mikä on ihan loogista poliisitutkinnan ollessa kesken), mutta tähän ei edes annettu mahdollisuutta.
AKT:n tiedotteessaan antamat perustelut Ahteen irtisanomiselle ovat typerryttävät: "täydellinen luottamuspula" ja "asian saama julkisuus". Äänestystulos 11-9 ja kahdeksan hengen allekirjoittama eriävä mielipide eivät kyllä kerro luottamuspulan täydellisyydestä. Sitä paitsi Ahde on työsuhteessa eikä luottamustehtävässä (toisin kuin Räty!). Asian saama julkisuus taas on melko epäreilu perustelu - ei ole millään tavalla Hilkka Ahteesta riippuvaista, paljonko tämän häirintäkantelusta seuraa julkisuutta. Ajatus ammattiliitosta, joka pitää julkista keskustelua työpaikkakiusaamisesta huonona asiana on myös melko huvittava.
Liiton tiedotteen lainauksia (ja AKT:n oman lakimiehen laittomuuskommentteja) lukiessaan ei voi kuin ihmetellä, mitä sen kirjoittajat ovat voineet ajatella ja miten ihmeessä he tästä kuvittelevat selviävänsä. Muuta ei tule mieleen kuin se, että näin on aina toimittu, eikä siitä ole ennenkään mitään seurannut. Tai sitten AKT:n hallitus (tai ainakin puolet siitä) on koottu aivan poikkeuksellisen vajaaälyisistä henkilöistä.
On surullista, että ammattiliitto haluaa julkisen viestinsä olevan, ettei työpaikkahäirinnän tai -kiusaamisen ilmoittaminen kannata - päin vastoin. Ilmoittaja itse päätyy menettämään työnsä. Selkeämmin ei voisi sanoa, mitä mieltä siellä on työlainsäädännöstä ja kiusaamisvapaasta työympäristöstä. Eivät juuri kiinnosta.
Jännittäviä kyllä nuo ammattiliitot. Jos ne eivät ole olemassa huolehtiakseen työntekijöiden oikeuksista ja tasavertaisesta kohtelusta (ja näyttääkseen niissä esimerkkiä), niin mitä merkitystä niillä muka on?
Toisaalta, jos positiivisesti haluaa ajatella, niin kun tällaista perseilyä tapahtuu, ehkä on kuitenkin hyvä, että sitä tapahtuu näin korkealla tasolla ja julkisesti. Kenties pian koittava vastalause- ja syyteryöppy hieman tuulettaa näin läpimätiä tapoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti