maanantai 30. huhtikuuta 2012

Koijärven jälkeen

Kuulun puolueeseen, vaikken ole itse mikään poliitikko, enkä toivo itselleni poliittista uraa. Miksi, voisi varmaankin kysyä.


Minusta liikkeen sisäinen kehittäminen on mielekkäämpää ja itselleni huomattavasti relevantimpaa vaikuttamista kuin omalla henkilölläni politikoiminen. Vaikka vaaleissa ja niiden välillä edistänkin itselleni tärkeitä yhteiskunnallisia arvoja, en tahdo tehdä sitä minään keulakuvana tai sellaiseksi haluavana. Pelkkä ajatuskin tuntuu todella, todella epämukavalta. Lisäksi käytän aikaani mieluummin hyvien, terävien ehdokkaiden tukemiseen vaaleissa kuin siihen, että yrittäisin itse muuttua sellaiseksi.


Vihreät on tärkeä yhteiskunnallinen liike ja potentiaalinen muutosvoima, jota potkin mielelläni omalla panoksellani eteenpäin. Siksi kuulun muun muassa Vihreiden valtuuskuntaan, jossa puolueen linjoista päätetään. Ideologisen keskustelun moniäänistämiseksi olemme perustaneet Koijärven pesänjakajat -yhteisöblogin, jossa tuota keskustelua on tarkoitus käydä. Itse debytoin perjantaina kirjoittamalla Vihreistä ja feminismistä. Teksti on melko pitkä, joten en kopioi sitä tähän. Jos siis vihreä ideologinen ja metatasoa hipova diskurssi kiinnostaa, tuolta sitä vastaisuudessa löytää.


Blogissa mainittu Anna muuten esitti päteviä vasta-argumentteja kirjoitukseeni, kannattaa lukaista nekin.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Karppaajan analyyttinen kubismi: kirsikka, ja miten se poimitaan

Facebookissa on taas kiertänyt Imagessa viime vuonna julkaistu himokarppaaja Joonas Konstigin vimmaisen epäanalyyttinen kasvissyönnin vastustuskirjoitus. Vaikka tavallaan lienee hyvä jättää aivan puhtaat trollaukset omaan arvoonsa, niin silti Konstigin tapaan rakentaa ylipäätään puheenvuoronsa tekee mieli tarttua.

Viimeisimmän Björn Wahlroosin aiheuttaman kansallisen närkästyksen aikoihin joku luonnehti hänen argumentaatiotaan Hesarin mielipidepalstalla analyyttiseksi kubismiksi:


"[Wahlroos] tarkastelee yhteiskuntaa omasta näkövinkkelistään "objektiivisesti", nappaa huomion sieltä, toisen täältä, ja sommittelee niistä kuvan, joka on hänelle mieluinen ja edullinen ja jota on vaikea hahmottaa todellisuuden kuvaksi siksi, että siitä puuttuu jotain olennaista."


Käsite sopii myös Konstigin retoriikkaan mitä osuvimmin. Valikoivista osista koottu kokonaisuus on useimmiten hutera. Jokaista argumenttia vastaan on ehkä vaikea väittää vastaan sillä ne eivät sinänsä ole virheellisiä, mutta ne eivät ole suhteessa toisiinsa ja ympäröivään todellisuuteen ehkä siinä mielessä, kuin kirjoittaja haluaa antaa ymmärtää. Nappaamalla detalji historiasta sieltä, toinen täältä rakennetaan kudelma, jonka syyt eivät ole syitä väitetyille seurauksille, vaikkakin todellisia syitä jollekin. 


Ihmiset ovat ehkä syöneetkin paljon lihaa aikana, jolloin muuta ei ole ollut tarjolla. Ihmiset ovat ehkä syöneet jopa toisiaan kun muuta ei ole ollut tarjolla. Päätös, olla syömättä eläimiä ei ehkä kannusta tuottajia kohtelemaan eläimiä hyvin (vaan kannustimen todellakin pitäisi tulla lainsäätäjän puolelta). Mitä ekologisemmalla ruualla pärjätään, sitä enemmän ihmisiä planeetalle mahtuu. Tästä kaikesta pitäisi päätellä - mitä?


"Kahdeksan vuotta kasvissyöjänä, eikä yksikään eläin koskaan kiittänyt minua" on mahdollisesti urpoin koskaan kirjoitettu lausen ja samalla ehkä koko kirjoituksen argumentaation taso pähkinänkuoressa. 


No, ehkä se, että simpanssiurokset vaihtavat lihaa seksiin todella on jollekin ihmisyksilölle relevantti perustelu omalle lihansyönnilleen. Luonnollisuusargumentti internetin, hormonaalisen ehkäisyn ja muiden lääkkeiden sekä esimerkiksi lämmitettyjen kotien aikakaudella vain on niin, no, huvittava. Muttei ehkä kuitenkaan ihan yhtä huvittava kuin seuraava virke karppaajan näppäimistöltä: "herkkiä nuoria ihmisiä tulisi suojella kaiken sortin fanaatikoilta". (Mainitsinko jo, että Konstigin taaperoikäinen lapsi karppaa?)


Kuva: Flickr
Jännästi alkoi kirsikoita tehdä mieli.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Onnen päivä

Huomasin ilokseni, että Rönsyyn kirjoitettu juttu oli saanut ansaittua huomiota Homma-forumilla. Luotettavilta kohtalotovereilta olen saanut kuullut, että hommamaininnasta saa korkata skumpan. Valitettavasti hommanoidien sisälukutaito ei tosin riittänyt kirjoittajien nimien mainitsemiseen, joten kunniamaininta jäi samatta. Nyt täytynee tyytyä keskiolueen.


Aiemminhan olen niittänyt mainetta Demla-mädättäjätärten listalla. Täytyy myöntää, että jouduin listaamiseni jälkeen googlaamaan, että mikäs se Demla on. Vaikuttaa kyllä ihan asialliselta järjestöltä. Pitänee liittyä.





Maitolobbarilla on (pinkkiä ja vaaleansinistä) asiaa


Edellinen blogikirjoitusprosessi ei valitettavasti lopettanut maitolobbausärtymystä, vaan yksi linkki on johtanut toiseen, kolmanteen ja neljänteen. Olisi edelleen aika monta pointtia joihin tarttua maidonkulutuksenedistämistahojen toiminnassa. Onhan se nyt oikeasti aika hämmentävää, miten jokin yksittäinen telintarviketuotannon ala harrastaa kouluissa vapaasti terveysmielikuvamainontaa, ja tähän propagoimiseen vielä käytetään verorahoja. 

Ylivoimaisesti pahinta vastaan tullutta propagandaa on ollut valtion rahoilla mahdollistettu maidon sukupuolittunut mielikuvapropagointi. Maito ja terveys ry. on tuottanut omat erilliset maidon terveysvaikutuksia erittelevät infovihkoset tytöille ja pojille. Miksi? Näemmä, koska maitoa markkinoidaan tytöille ja pojille eri kuvastolla ja argumenteilla, jotta molemmat sukupuolet saataisiin kuluttamaan sitä mahdollisimman paljon. Kuvitin jo edellisen maitopostauksen ko. lehdyköiden kansilla, mutten voinut olla erittelemättä niiden sisältöjäkin, sen verran hirvittävää kamaa löytyi kansien välistäkin.




Tiesittekö, että maito on hyvä osa painonhallintaa tytöille, mutta osana poikien ruokavaliota kasvattaa lihaksia? En minäkään. On se ihmeellistä, miten elintarvike kykenee tunnistamaan ihmiselimistön kromosomiparit ja muuttamaan vaikutuksiaan niiden perusteella. (Tosin maito kasvattaa vähän myös tyttöjen lihaksia, mutta lihasten kasvun muistutetaan tietystikin polttavan energiaa eli laihduttavan). 








Pojille kerrotaan, paljonko proteiinia maitotuotteet sisältävät, tytöille taas kerrotaan, että "maidossa ei ole turhia kaloreita " ja että "uusimman tutkimustiedon mukaan maito auttaa pitämään painon hallinnassa".Tyttöjä kehotetaan olemaan laihduttamatta ja olemaan tyytyväisiä itseensä, mutta silti jostain syystä vain tyttöjen vihkosessa annetaan laihdutusvinkkejä ja sen kuvituksena on päätetty käyttää (pinkkiä!) vaakaa ja mittanauhaa. On kyllä vaikea kuvitella typerämpää ja toimimattomampaa strategiaa saada joku ajattelemaan painoaan ja ulkonäköasioita vähemmän. Kuvituksessa tyttöjen ruoka näyttää myös terveellisemmältä kuin poikien miehekkäät lihapiirakat kolmella nakilla. Tyttöjen ruoka myös tarjoillaan pinkeistä kulhoista, kuinkas muuten. 


Tyttöjen lehtinen on pääasiallisesti vaaleanpunainen, poikien vaaleansininen. Sivuja on saman verran, mutta poikien sivuilla on huomattavasti vähemmän tekstiä. Sitä on myös ryyditetty "Hei, hetkinen" -tyylisillä huudahduksilla, joiden on ilmeisesti tarkoitus ylläpitää huonommalla keskittymiskyvyllä varustettujen poikien mielenkiintoa. Tytöiltä lukemisen oletetaan sujuvan ilman metahuutelua. Poikia käyttäytymiseen pyritään vaikuttamaan vetoamalla siihen, mitä miehet tekevät. ("Elääkö mies pelkillä kasviksilla?", "Mies juo maitoa" yms.). Mittanauhoista, pörrövaaoista ja lihaksiaan pullistelevien esiteinien kuvista on lopulta vaikeaa sanoa, kumpaa sukupuolta ne loukkaavat enemmän.


Ei liene vaikeaa arvata, kumman sukupuolen vihosta nämä ovat:
"Nälkähän ehtii hurjaksi, jos joka pakkauksen kohdalla jää tutkimaan rasva-, suola- tai lisäainepitoisuuksia. Kunnon ruoka ei kuitenkaan ole vaikea juttu."
"Älä tuijota liikaa ihannepainotaulukoihin. Ne eivät sovi kasvavalle nuorelle. Kaverin paino ei ole sinun ihannepainosi. Laihuus ei takaa onnea eikä pelkkä vaaka saa ohjata syömistäsi. Liikunnallisilla elämäntavoilla ja järkevällä syömisellä paino löytää parhaiten kohdalleen."


"Yksi asia on varma: papu ei kasva, jos lihaksia ei harjoiteta eikä niille anneta kunnon rakennusaineita. Proteiinia ei kannata popsia pillereinä tai jauhoina. Proteiineja saa kätevämmin lihasta, kalasta, broilerista, munista, maidosta, ja niistä pavuistakin. Maukkaampaa kuin pillerit, eikö?"

On varmasti aika kaukaa haettua haaveilua toivoa, että elintarvikelobbaus oikeasti korreloisi tuotteen eettisyyden ja ympäristöystävällisyyden kanssa. Tai että maataloustuotteiden mielikuvamarkkinointia tuettaisiin suhteessa niiden terveellisyyteen ja tarpeellisuuteen. Tai että elintarvikkeiden tuotanto ylipäätään korreloisi terveyssuositusten kanssa, eikä päin vastoin (Suomessahan juttu näyttää menevän niin päin, että niitä tuotteita, joita tuotetaan paljon mielikuvamarkkinoidaan terveellisinä).

Mutta jättäisitte edes naurettavat  ja asiaan millään tavalla liittymättömät typerät sukupuolistereotypiat väliin.




Puolueellisten lobbariyhdistysten lisäksi on huvittavaa huomata, miten näennäisen puolueettomat ravintosuosituksetkin suorastaan mainostavat maitoa. Yksi googlailun huvittavimpia ja ärsyttävimpiä sivulöydöksiä on ollut valtion ravitsemusneuvottelukunnan terveyssuositukset (joita siteerataan mm. Hesarissa), joiden mukaan "D-vitaminoidut maitovalmisteet ovat välttämättömiä riittävän D-vitamiinin saannin turvaamiseksi."  Välttämättömiä? Maitovalmisteet? Miksi jokin vitamiini tai muu tarpeellinen ravintoaine olisi välttämätöntä saada elimistöönsä elintarvikkeesta, joka ei sitä luontaisesti sisällä? Miksi se on lähtökohtaisesti parempi asia, että vitamiini sotketaan johonkin elintarvikkeeseen kuin että se nautitaan sellaisenaan? Mitään muuta D-vitamiininsaantilähdettä suosituksissa ei mainita. Jos esimerkiksi maitohappobakteerit katsottaisiin ihmiselle välttämättömiksi, neuvoisiko valtio nauttimaan ne välttämättä esimerkiksi gefilus-mehuna? Typerä ajatus, mutta kyse on ihan samasta asiasta. Tämä kertoo ehkä siitä, miten epäobjektiivisia ravintosuositukset pahimmillaan ovat.



(Tämä oli viimeinen maitovuodatus toistaiseksi, lupaan.)