Käytiin katsomassa Rakkautta ja Anarkiaa -festareilla White Stripes -leffa nimeltään Under the great white northern lights. Tykkäsin. Dokkarissa coveroitiin tämä, ja se oli jotenkin täysin pysähdyttävää. Ihan mieletön tunne on se, kun jostain kappaleesta kuulee version, joka hetkessä kääntää ympäri käsityksen jostain aiemmin ihansama-biisistä. En ollut tajunnut, että sen voi tehdä näinkin. Vau.
Menee mun kaikkien aikojen coverisuosikkien listalla aika korkealle. Ei tosin ihan yllä Nirvanan Man who sold the world -versioinnin tasolle, mutta yltääkö nyt mikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti